Vappuaatto

Se olis sitten vappuaatto! Aurinko paistaa ja mieli on levännyt, joten eikun ulos kahvittelemaan ja skumppailemaan. Minusta on hauska kerran vuodessa kaivaa ylioppilaslakki kaapin perukoilta päähän. Ei sillä, että lakki nykypäivänä olisi mikään erityinen saavutus, koska lukio on vain yksi väylä edetä opinnoissa. Minulle ylioppilaslakki tuo enemmän mieleen opiskeluajat (ja -vaput) Joensuussa ja opiskelujeni tärkeyden yleensä. Vappuna saa fiilistellä omia saavutuksiaan hetken aikaa! Varmaan jotain niistä vuosista lukiossa ja yliopistossa on jäänyt päähän. (Jos ei muuta, niin ainakin se lakki! :P)

Ehkä tänä vappuna syntyy jotain uusia perinteitä vanhojen tilalle. Opiskeluelämä vappukulkueineen on nyt jäänyt taakse, mutta aika aikaa kutakin. Vappuna juhlitaan paitsi työtä ja opiskelua, myös kesää ja ystäviä!

Hauskaa vappua kaikille!

Elämäni ensimmäinen nahkatakki

Olen haaveillut nahkatakista niin pitkään kuin muistan. En ole halunnut ostaa tekonahkaista takkia, mutta aitoonkaan ei ole vielä ollut varaa. Kirppiksiltä monet tekevät mahtavia nahkatakkilöytöjä, mutta minä olen onnistunut kävelemään onneni ohi sielläkin.

Toissa päivänä koitti onnenpäiväni kun sain puhuttua äitini antamaan minulle lainaan pitämättömän nahkatakin! Nahkahan vain paranee käytössä. ;) Lupasin palauttaa takin heti kun äidillä tarvetta sille jälleen ilmenee, mutta ainakin tämän kevään saan nauttia ihanan pehmoisen nahkan tunnusta ihollani.

Viikonlopuksi olisi tiedossa muuttohulinaa ja -siivousta. Onneksi muutettava matka on vain muutama kymmenen metriä kun vanhempani muuttavat tien toiselta puolelta toiselle. Pitkä viikonloppu on kyseessä, koska Petellä on maanantai ilmoitettu vapaapäiväksi. Itse joudun ehkä hieman silmäilemään gradua, mutta niinhän se menee. Opiskelijan on vaikea pitää vapaata ainakaan hyvällä omalla tunnolla.

Sitten on vielä se vappu. Mitä ihmiset tekevät vappuna jos eivät hillu opiskelijameiningeissä? :)

Metsästäjän vaimo

Viime perjantaina sain maistaa elämäni ensimmäistä kertaa majavan lihaa. Ekologista ja tuoretta, oman Robin Hoodini ampumaa ravintoa suoraan metsästä. Kuulostaapa alkukantaiselta. Ihan hyvää oli! :)

Eilen Pete oli taas majavajahdissa ja tällä kertaa isänsä osui kohteeseen. Ilmeisesti lisää majavanlihaa tiedossa lähiaikoina. Nam? :D Kuten aiemmin jo kerroin, en kuvailisi itseäni luontoihmiseksi (vaikka luonnossa liikkuminen joskus nautittavaa onkin). Siksi minun on usein hankala ymmärtää mieheni intohimoa metsästystä kohtaan. En koe, että siinä olisi mitään epäeettistä, koska eläimet ovat saaneet elää vapaasti luonnossa hyvää elämää, mutta en silti ihan tajua sitä pointtia. Ajetaan ensin autolla paikkaan x, rämmitään metsässä joelle, kökitään tuntikausia hiljaisuudessa passissa ja lopulta kun majava uskaltaa tulla esiin, yritetään osua siihen jousipyssyllä. Usein ammutaan vielä ohi.

Onneksi minun ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkia mieheni harrastuksia. Minusta on hauskaa, että meillä on joissain asioissa erilaiset kiinnostuksenkohteet. Nautin siitä, että näen Peten innon ja onnen harrastuksiaan kohtaan. Se riittää minulle. Sanomattakin lienee selvää, että olen hurjan onnellinen kun metsästyskausi päättyy vappuna.

Ensi viikkoa odotellessa! ;)

Västäräkistä vähäsen

Nyt se on jo ihan kulman takana. Tuntuu, että kevät on mennyt todella nopeasti ja ihan kohta on kesä. Eilen ulkoiltiin auringonpaisteessa ja bongattiin talomme edestä suloisia kukkasia. Katsotaan miten paljon kukkia maan sisältä meidän etupihalle kesän kuluessa paljastuukaan. :) Tänään on jälleen harmaampi keli, mikä heijastuu heti työmotivaatioon. Olen yrittänyt hauskuuttaa itseäni opiskelun lomassa kuuntelemalla klassista musiikkia, koska muunlaiset musiikkityylit häiritsevät keskittymistä. Keinot on monet.

Onneksi tähänkin päivään sisältyy monta mukavaa asiaa. Peten työkuviot ensi syksyn suhteen varmistuivat (kivi putosi sydämeltä), näen serkkuani pitkästä aikaa ja illalla on aikaa hoitaa muutama kotijuttu yhdessä alta pois. Haaveena olisi, että saisimme keltaista huonetta taas piirun verran valmiimpaan kuosiin. Normielämää siis täällä. Ja kohta on jo vappu! Saa nähdä mitä siitä tulee tänä vuonna kun ei ole enää perinteistä opiskelijavappua Joensuussa. Toisaalta on hauska lähteä katsomaan kavereita kaupungille ilman suurempia suunnitelmia. Toivotaan aurinkoista keliä vapuksi, koska meillä ei ainakaan yksiäkään juhlia enää juhlita! (Naapurin kanssa on vielä melko tulehtuneet välit tupaantuliaisista johtuen. Ups.)


Sääennustuksessa luvattiin huomiseksi jälleen lämmintä! :)

Vielä viikonloppua

Viikonloppu oli niin kiva, että haluan laittaa vielä muutaman tunnelmapalan tänne. Pääosassa taisi olla pieni neiti, joka tämän tädin silmissä oli kylläkin kasvanut ihan hurjasti! Pian minusta tulee ajan kulumista voivotteleva tanttara, mutta minkäs teet. Tuntuu, että vain hetki sitten pitelin sylissäni vastasyntynyttä vauvaa ja nyt saan katsella kun hän konttaa, leikkii ja antaa halauksia. Voi voi.

Yllä olevat kuvat ovat ihastuttavasta kuopiolaisesta kahvilasta, nimeltä Kaneli. Kahvila on sisustettu vanhoilla huonekaluilla, joten samaan henkeen käsittelin kuvat. Valitettavasti Kaneli on usein viikonloppuisin täynnä porukkaa eikä vapaata pöytää ole helppo löytää. Tällä kertaa onnistuimme.

Olen vähän innostunut kuvankäsittelyohjelmastani, kuten saatatte huomata... Se on muuten nimeltään Photoscape ja sen voi ladata ilmaiseksi netistä. Lupaan, etten ihan joka postaukseen laita näitä kollaaseja! :)

Vaikka on mahtavaa nähdä ystäviä ja nauttia vapaa-ajasta, olen kotonani myös arjen keskellä. Tänään olen nauttinut pyykinpesusta ja muista kotihommista aina gradutyön välissä. Gradutyöstä en tosin opi nauttimaan vaikka kuinka yritän. Kahvihetki keskellä päivää piristää myös ehdottomasti. Tänään kylässä kävi äiti ja loppuviikoksikin on muutama kahviseura katsottu valmiiksi.

Keväisen sään myötä mielikin valostuu! Aurinkoista viikkoa!

Turisteina Kuopiossa

Puijon torni ja Hanna Partasen kalakukot - ne kai monelle tulevat Kuopiosta ensiksi mieleen. Itse olin käynyt Puijon tornissa viimeksi ala-asteella, joten oli jo aika verestää muistoja! (Hanna Partasella olen vieraillut toki useammin. Nam!) Kimmokkeena turistikohteille toimi tietysti Joensuun vieraamme.

Puijo oli pitkästä aikaa todella hauska kohde. Kävimme katselemassa maisemia sekä mäkihyppytornien juurella että itse tornissa. Kuopio näytti tyystin erilaiselta korkelta enkä aluksi kyennyt tunnistamaan asuinalueita tai löytämään edes keskustaa! Oli hauska esitellä yläilmasta käsin kavereille paikkoja, joissa olemme asuneet elämän varrella. Sydän sykähti jälleen pari ylimääräistä kertaa Kuopiolle. :)

Toinen turistikohde, Hanna Partasen kalakukkokoju, tuli siis myös testattua. Kalakukko jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa, mutta kuuluisat lihapiirakat ostettiin. Hymystä päätellen taisi maistua vieraillekin. :)

Tehtiin me sitten muutakin. Tärkeintä oli nähdä ystäviä pitkästä aikaa ja jutella rauhassa kuulumiset auki. Haikeus iski jälleen lähdön hetkellä, mutta onneksi "joudun" suuntaamaan kevään aikana vielä Joensuuhun graduhommien vuoksi. Aina helpottaa kun tietää, että pian taas tavataan!

Pus sinne Joensuuhun muillekin rakkaille!

Gradu - ei mikään ihan helppo nakki

Luvassa graduaiheinen postaus. Skippaa suosiolla jos aihe ei kiinnosta. :)

Tällä hetkellä elämäni (vähintään ajatukseni) täyttää hyvin suurelta osin gradun parissa puuhasteleminen. Puuhastelua se on tainnut viime aikoihin asti olla, vaikka aihe on ollut selvillä jo yli kaksi vuotta. Muut opinnot olen suorittanut ja tarkoituksena olisi valmistua kesällä, joten loppukevät on tiukkaa gradun parissa puurtamista. En tiedä kiinnostaako ketään muiden kouluahdistelut, mutta ajattelin silläkin uhalla tehdä postin gradusta ja sen tekemiseen liittyneestä elämänkoulusta. Laitan jakoon parhaimmat vinkkini, joilla itse olen saanut työtäni etenemään. Jospa niistä olisi jolle kulle toisellekin edes pientä hyötyä.

Taustaksi kerron, etten ole yhtään ns.tutkijaluonne. Monille muille gradun tekeminen on varmasti helpompaa kuin minulle. Toisille työtavat ja motivaatio tulevat luonnollisemmin, mutta itse kaipasin juuri näitä konkreettisia työtapavinkkejä. Graduseminaarissa käsiteltiin tärkeitä asioita sisällön näkökulmasta, mutta yksinkertaiset käytännönvinkit jäivät vähälle.

1) Haali itsellesi vertaisryhmää. Ongelmat eivät tunnu niin suurilta kun niitä pystyy puhumaan auki jollekin toiselle henkilölle. Parhaiten tähän soveltuu sellainen tyyppi, joka on samassa tilanteessa kuin sinä. Parhaat käytännönvinkit olen saanut muilta graduntekijöiltä.

2) Kirjoita gradupäiväkirjaa. Tämän tajusin onneksi jo hyvissä ajoin! "Päiväkirjaa" olen kirjoittanut koneelle aina kun olen päässyt työssäni eteenpäin. En kerro sinne juurikaan tuntojani tms. vaan konkreettisia asioita mitä olen jo tehnyt, mitä minun täytyisi tehdä seuraavaksi jne. Välillä kun olen hukassa, palaan gradupäiväkirjaan ja muistan, mitä seuraavaksi olikaan ohjelmassa.

3) Aikatauluta. Tässä on sijainnut oma akilleenkantapääni. Olen laiska ja vihaan gradun tekemistä, joten olen ollut hyvä valehtelemaan itselleni. Jos olen tehnyt jonain päivänä oikeita hommia tunnin, olen sanonut itselleni "ihan hyvin tehty". Totuus on, ettei itseään huijaamalla ja muita hommia tekemällä gradu edisty. Viime viikolla tajusin, että samoin kuin laihduttajat listaavat syömisensä, minä listaan graduun käytetyt tunnit ylös. Kirjaan vain sen ajan, jonka olen käyttänyt todelliseen kirjoittamiseeen. Muuhun graduun liittyvään, joista ei vähimpänä ajatustyö, saa kulumaan useita tunteja päivässä. Mistä tullaankin seuraavaan vinkkiin:

4) Hyväksy se, että lähdeaineiston läpikäyminen, lukeminen uudelleen ja uudelleen, kirjallisuuden etsiminen ja ajattelutyö ovat välttämättömiä osia gradutyöskentelyssä. Jos jonain päivänä et ole kirjoittanut mitään, mutta muuten askaroinut gradun parissa useita tunteja, päivä voi olla onnistunut ja voit olla tyytyväinen itseesi.

5) Jos olet yhtä onneton graduntekijä kuin minä, tarvitset tavoitteita. Suosittelen, että teet muut opinnot ensin valmiiksi ja säästät gradun viimeiseksi makupalaksi. Valmistumisessa jos jossakin on tavoitetta kylliksi!

6) Yritä pitää positiivinen mieli gradun suhteen. (Helpommin sanottu kuin tehty!) Ota ajatuksiisi vain pala kerrallaan ja yritä ajatella, ettei työskentely niin p***** ole. Välillä se on oikeasti ihan kivaa. Varsinkin kirjoitusvaiheessa tulee onnistumisenkokemuksia. Työ etenee varmasti paremmin kun suhtaudut siihen haasteena, ystävällisesti.

Itse suhtaudun graduun samoin kuin synnytykseen: aika monet nössömmätkin ovat siitä selviytyneet!

Minulla on vielä iso urakka edessä, jotta joskus saisin oman työni valmiiksi. Voi olla, että olen siksi huono neuvomaan muita. Ehkä joku toinen motivaatiopulan kourissa kamppaileva voi saada vinkeistäni jonkun kipinän.

Ensi viikolla muiden aiheiden pariin! :)

Eräjormani mun

Heti pitää tulla kertomaan, että olen aika innoissani tästä uudesta blogipohjasta! Eilen jo kovasti pohdin tulevia juttuja. Ilmiselvästi vaihtelu virkistää.

Eilen oli muutenkin hyvä päivä. Graduhommat menivät aamulla tahmomiseksi, joten päätin lähteä mummolakierrokselle. Ukki oli pyytänyt minua (MINUA!?) atk-tukihenkilökseen, siispä suuntasin ensimmäiseen mummolaan lounaalle ja auttamaan ukkia. Saimme kuin saimmekin wordin pelittämään! Touhuilun lomassa oli hauska seurustella isovanhempien kanssa.

Mummi kaivoi kaapin perukoilta minulle myös joululahjatoiveenani olleet pitkävartiset villasukat, jotka olivat hänen mielestään niin rumat, ettei ne olleet kelvanneet lahjaksi! Itsekudotut ihanuudet olivat lojuneet purku-uhan alla monta kuukautta! Onneksi ne löysivät lopulta onnellisen uuden omistajan luokse. Viimeistään ensi syksynä ne pääsevät varmasti kovaan käyttöön!

Yksi mummola ei minulle riittänyt (ja minulla oli auto käytössä), joten seuraavaksi suuntasin toisen mummini luokse. Jälleen kahviteltiin ja seurusteltiin. Jos joskus on huono gradupäivä, suosittelen mummolakierrosta mikäli vain mahdollista!

Tämän postini varsinainen idea oli esitellä parempi puoliskoni eli mieheni Pete. Räpsin muutamia kuvia hänestä toissapäivänä kun hän oli lähdössä majavametsälle. Kyllä, eräjorma henkeen ja vereen. Minusta on hauska, että Pete harrastaa eräilyä, kalastusta ja metsästystä. Parasta siinä on, ettei hän pakota minua mukaan, koska itse olen todellinen kaupunkilaistyttö. Voin oman innostukseni mukaan joskus lähteä lyhyille retkille tai kesällä kalalle, mutta painostusta ei ole. Keskiviikon metsästysretkeltä hän toi kotiin majavan! Ressukka oli saanut nuolen suoraan päähän ja sitä sitten kotona yötä myöten nyljettiin. Tänään saan maistaa elämäni ensimmäistä kertaa majavapaistia.

On mieheni kaikkea muutakin kuin eräjorma, mutta siitä lisää joskus myöhemmin. Saamme viikonlopuksi jälleen odotettuja vieraita Joensuusta! Illalla Heikki tulee meille, kuulemma saunomaan ja nollaamaan viikon. :D Perheen naisväki liittyy seuraan huomenna. Huippua! Ikävä on jo ollutkin.

Hauskaa viikonloppua sinullekin!

Uusi blogi, uudet kujeet?

Olen jo pidempään pohtinut sitä, mitä teen blogiharrastukseni kanssa. Kuin vastauksena pohdintoihini, blogger ilmoitti, että vanhan blogipohjani kuvakiintiö oli tullut täyteen. Mietin hetken paniikinsekaisin tuntein: oliko tämä merkki, että minun tulee jättää bloggausharrastus kokonaan? Hetken päästä päätin tehdä niinkuin olen oikeasti halunnut, mutta ollut liian saamaton ja laiska toteutusasteelle päästäkseni. Haluan perustaa uuden blogin (vanhaan ei olisi siis materiaalia enää mahtunutkaan) ja ottaa ehkä hieman uuden asenteen harrastustani kohtaan. Jännittävää!

Blogin sisältö tuskin tulee juuri entisestä muuttumaan. Luultavasti kirjoitukset pyörivät jatkossakin sekalaisella akselilla sanan "lifestyle" alla. Kirjoitan arjestani, sisustustamisesta, ystävistä, tyyliasioista ja kaikesta pienestä hauskasta mitä tällaisen 26-vuotiaan nuoren naisen elämään kuuluu. Saatan ottaa välillä ns. päivän asu -kuvia, koska haluan pohtia myös pukeutumistyyliäni ja kehittää sitä parempaan suuntaan.

Suurin muutos entiseen on varmasti se, että haluan jatkossa panostaa enemmän kuviin. Aiemmin räpsin kuvia puolihuolimattomasti ja siirsin ne blogiin sellaisinaan. Jatkossa harjoittelen käyttämään kuvanmuokkausohjelmaa ja toivottavasti kuvista tulee hieman miellyttävämpiä lukijan silmille. ;) Mitään valokuvausmestaria minusta ei saa. Kamerani ei anna tässä asiassa myöten (käytössäni on vain pokkari), mutta ehkä joskus tulevaisuudessa sitten. Etenen tässä asiassa palan kerrallaan.

Tulipas pitkä selostus! Katsotaan mitä tästä uudesta blogista syntyy. Vanhoille lukijoille tiedoksi: blogin osoite on muuttunut, mutta nimi on edelleen sama. Jossain vaiheessa ehkä piilotan vanhan blogini näkyviltä.

Olet erittäin tervetullut lukemaan blogiani. Olen kiitollinen myös kaikista kommenteista, kehitysehdotuksista ja mielipiteistä. Tervetuloa! :)

Ps. Iittalan kulhot saimme tuparilahjaksi. Aivan ihanat on! <3