Täydellinen syyskuun aurinko

Koko viikon kohokohta oli ehdottomasti  lauantaiaamuna. Sain herätä ilman kelloa ja jäädä vielä sen jälkeen loikoilemaan peiton alle niin pitkään kuin halusin. Hitaan aamun jälkeen lähdimme kavereiden kanssa nautiskelemaan raittiista ulkoilmasta. Kotikaupunkini yllätti minut: huomasin olevani tutun lammen rannalla, mutta se näytti syksyisen auringon valossa ihan uudelta. Katsokaa mitkä värit!

Pete ehdotti, että otettaisiin lammelle mukaan virvelit. Oli kiva onkia pitkästä aikaa, vaikka saalista ei tullutkaan. Kävelyretken jälkeen suuntasimme vielä kavereiden luokse päiväkahveille.

Minusta on hauska miettiä omaa suhtautumistani vuodenaikoihin ja kuukausiin. Tajusin eilen, että pidän oikeastaan syyskuusta todella paljon, vaikka inhoan syksyä. Elokuun kanssa en tule toimeen, enkä marraskuun. Syyskuu on kuitenkin mahtava! Lokakuukin menettelee. Silloin voi vielä pyöräillä joka paikkaan. Aurinkoiset päivät ovat kauniita ja sadepäivinä voi kököttää kotona sohvannurkassa. Marraskuu on tosi kökkö, mutta pian tulee joulukuu, lumi ja se ihana tunnelma. Syksystä on helpompi selvitä, kun tiedostaa, että nurkan takana odottaa jo jotain paljon hauskempaa.

Lauantai-illan vietimme pitkästä aikaa poikain kanssa. Turistiin ja syötiin vähän iltapalaa (plus teetä ja punkkua). Oli kiva päivä kaikinpuolin.

Väsynyt, mutta onnellinen

Blogi on jäänyt pahemman kerran varasijalle elämässäni. Olen ollut viime aikoina paljon sijaisena, mikä on vienyt energiaa, mutta myös antanut todella paljon. Iltaisin olen usein väsynyt, mutta samalla erittäin onnellinen. Jälleen kerran olen todennut sen, että työnteko on minulle onnenlähde. (En halua väheksyä opiskelua työnteon muotona. Se on myös rankkaa duunia, mutta minusta se ei usein tuntunut tarpeeksi konkreettiselta työn muodolta.) Aikaiset aamuherätykset ja tuntien suunnittelu tietenkin ahdistaa. Yritän ajatella niin, että jokaisessa työssä on hyvät ja huonot puolensa, ja niiden kanssa on vain tultava toimeen.

Tämän viikonlopun aion levätä. (Vähän joudun tosin gradun kanssa pakertamaan.) Toivottavasti jotain pientä, stressitöntä ja sosiaalista ohjelmaa siunaantuisi jollekin päivälle. Ihana, että on perjantai!

Viikonloppu tyttöjen tyyliin

Sain nauttia viikonloppuna tärkeiden ihmisten seurasta ja vieraanvaraisuudesta entisessä kotikaupungissa. Mitään suunnitelmia ei ollut - hyvä niin. :) Kaikki olimme kohtuullisen väsyneitä viikon kiireistä johtuen, joten rentoilu tuli tarpeeseen. Univelkaa oli tosin lähtiessä varmaan enemmän kuin tullessa, heh.

Tyttöjen iltoja vietin oikein kolme perätysten eli aikamoista luksusta. Onneksi välillä jokunen mieskin käväisi porukassa tasapainottamassa tilannetta. Päiviin mahtui hyvää ruokaa, kirppislöytöjä, naurua ja keskusteluja - juuri sitä mitä toivoinkin.

Maanantaina tapasin proffani, jonka luota lähdin pala kurkussa. Nyt näyttäisi vahvasti siltä, että minä todella olen valmistumassa. Aivan viimeinen pinnistys gradun kanssa puuttuu, jonka jälkeen voin lähettää työn tarkastettavaksi. Amanuenssi toivotti minut tervetulleeksi publiikkiin. En ehkä aivan vielä voi käsittää ajatusta, ja ihan hyvä niin. (Kuitenkin: pieni JEE!)

Nyt kutsuu sohva ja kainalo. Hyvää loppuviikkoa!

Valmis pipo

Olen ollut joko kiireinen tai väsynyt koko viikon, joten kuvien ottaminen ja blogin päivittäminen on jäänyt. Rankkaa tuo työssäkäyvän elämä.. Hyvää kuuluu kuitenkin! Poden melkoista blogikriisiä, johon yritän kuumeisesti löytää ratkaisua, mutta siitä lisää myöhemmin. Tässä olisi esittelyssä viime talvena aloittamani neuleprojekti eli pipo Petelle. Tein sen soveltamalla netistä löytämääni ohjetta. Alkuperäisen ohjeen olen valitettavasti hukannut jonnekin internetin syövereihin.

Muuten olen lopputulokseen tyytyväinen, mutta lanka meinasi loppua kesken, minkä vuoksi kavensin hieman turhan nopeasti. Neuleohjeen idea oli, että ensin neulottiin resori tasona ainaoikein. Kun neulos ylettyi pään ympäri, päät ommeltiin yhteen ja yläreunasta poimittiin sukkapuikoille silmukat. Pipon myssyosa ommeltiin perinteiseen tapaan.

Tänään lähden Joensuuhun koko viikonlopuksi nautiskelemaan tyttökavereideni seurasta. Ihana nähdä heitä porukalla pitkästä aikaa. Toiveissa olisi rentoja aamuja, syvällisiä (ja välillä vähemmän syvällisiä) keskusteluja, pari viinilasillista ja henkistä tankkausta. Maanantaina tapaan professorin, jolta kuulen tuomion graduni suhteen. Toivottavasti pystyisin jo ihan pian palauttamaan sen! Pete lähtee pyyjahtiin kaverinsa mökille. Kummatkin saamme toteuttaa itseämme suosikkiharrastustemme parissa (hänellä metsästys, minulla juoruilu).

Aurinkoista syysviikonloppua!

Mökillä tapahtunutta

Pidempi blogihiljaisuus johtuu siitä, etten halunnut viikonloppuna olla koneella ollenkaan. Viime viikko meni sijaistaessa, mikä oli aika ihanaa. Perjantaina olin kuitenkin niin poikki, että äksyilin vain Petelle koko illan ja odotin nukkumaanmenoaikaa enemmän kuin mitään. Lauantaina oli onneksi levännyt ja iloinen mieli. Suuntasimme mökille äidin, isän, mummin ja ukin kanssa. Kuvia on lähinnä vain minusta ja Petestä, koska en uskalla toisista ilman lupaa enemmälti julkaista.

Meillä oli tosi ihanat pari päivää. Aika perusmeiningeissä mentiin (syötiin ja saunottiin), mutta kävimme sentään jälleen minigolfaamassa. Sunnuntai-iltapäivänä ajelimme kotiin mahat kylläisinä ja hyvillä mielin. Kiva oli viettää aikaa oman perheen kesken vaikka toki sisko puuttui porukasta. Onneksi skype on keksitty ja pystyimme soittamaan Espanjaan. Alkuhäsläyksen ja järkyttävän naurukohtauksen jälkeen onnistuimme jopa saamaan aivan oikean keskustelun aikaiseksi.

Tällä viikolla leikin enkun opea lukiossa. Hauska päästä vertailemaan alakoulua, yläkoulua ja lukiota mahdollisina tulevina työpaikkoina. Tämän päivän jälkeen on pakko todeta, että jos jossain vaiheessa oikein valitsemaan pääsisi, niin lukio olisi minun paikkani. Opetettava aine tosin voisi olla joku muu kuin englanti! ;)

Talvitakkihaaveita ja syysflunssaa

Aiiiivan ihania takkeja ja muitakin juttuja r-collectionin syysmallistossa. NAM!

Jos mulla olis paljon rahaa, kotiuttaisin ainakin jomman kumman noista talvitakeista. Jostain syystä viime aikoina on, enemmän kuin nostalgiamielessä, alkanut himottaa myös r-collectionin perinteinen anorakki. Minulla oli alakoulussa taivaansininen anorakki, mutta se on laitettu kiertoon jo hyvän aikaa sitten.

Tällä hetkellä olemme Peten kanssa molemmat flunssan kourissa. Sairastaminen on joka kerta yhtä tylsää. Pitää perua tanssitreenejä, kavereiden tapaamisia ja pahimmassa tapauksessa jopa työvuoroja. Miksi sairastamisesta tulee aina huono omatunto? Voi kunpa pian tapahtuisi ihmeparantuminen! :)

Kivaa päivää!

Neulomisvimma

On se jännä, että joka vuosi syyskuun alussa iskee neulomisvimma. Tekee mieli hamstrata kaikenlaisia neuleohjeita, joista lopulta saa valmiiksi vain murto-osan. Viime syksynä taisin tehdä kokonaista kaksi projektia valmiiksi asti. On silti hauska tutkia ohjeita, ihailla lankoja ja miettiä, mihin neulomukseen kävisi käsiksi.

Minun syysrutiineihini kuuluu myös saattaa päätökseen viimetalviset keskenjääneet projektit, kuten kuvissa näkyvä pipo Petelle. Silmissä siintää jo monia muitakin kiinnostavia ideoita. Kiirettä pukkaa, koska oma neulomisinnostukseni tyssää kuin seinään heti vuodenvaihteessa. Kausiluonteinen harrastus siis!

Tämän illan aion keskittyä teen lipittämiseen, käsitöihin ja telkkariin. Aikamoinen kaktus nimittäin asustaa kurkussa tällä hetkellä. Huomenna aion olla terässä heti aamutuimaan, kun luvassa on jälleen työpäivä naapurikaupungissa. Kiitollisin mielin huomaan, että minun (innokas, mutta osin haparoiva) viimeviikkoinen työpanokseni on tuottanut tulosta. Ne haluu mut uudestaan! :)

Käsityö- ja työiloa teillekin!

Viesti Euroopan laidalta

Miten voikaan melko pieni asia ilahduttaa, kuten yllärikirje Espanjasta! Sisko lähetti mulle ja Petelle pienen kirjeen ja korun Euroopan toiselta laidalta. Hän on ollut poissa vasta pari viikkoa, mutta kummasti meinaa ikävä jo puskea.

Kiitos Japi syksyisen illan piristyksestä! Olet kovasti meidän mielessä. <3

Lupsakkaa meininkiä

Viikonloppu meni todella nopeasti ystävien kanssa oleillessa ja touhutessa. Onni on niin hyvät ystävät, että heidän kanssaan voi vain olla. Taika piilee varmasti lukemattomissa yhteisissä illoissa, joita vietimme asuessamme Joensuussa. Turhat jäkitykset on karsiutuneet matkan varrella pois.

Flunssaa oli osalla porukkaa (nyt myös minulla), mutta ei me silti ihan vain oltu. Lauantaina käytiin seuraamassa vähän aikaa lentopalloa, jota H oli tullut Kuopioon pelaamaan. Pääasiassa kuitenkin vain lepäiltiin, syötiin ja saunottiin. Lauantai-iltana villiinnyttiin nautiskelemaan jopa vähän viiniä, kunnes nukahdin olkkarin sohvalle kesken Uutisvuodon. Melkoista meininkiä. :)

Sunnuntaina H:n lentopalloturnaus jatkui, joten me muut suuntasimme aurinkoiselle satamatorille Kalaryssäykseen. Kuopio näytti parhaita puoliaan kylpiessään auringossa. Ryssäyksessä eli markkinoilla oli paljon väkeä - Peten sukulaiset olivat ainakin lähteneet joukolla liikenteeseen. Puoli sukua jututettiin läpi ja kuunneltiin muun muassa savolaisen stand up -koomikon esitystä. Taisi M saada yliannostuksen savolaisvitseistä. :)

Retken päätteeksi pysähdyttiin syömään muurinpohjaletut hillolla ja kermavaahdolla.

Vieraiden suunnattua kotimatkalle, riensimme Peten kanssa vielä sukulaistytön 2-vuotisjuhlille. Menoa ja pikkulasten seuraa riitti siis viikonloppuna kylliksi asti. Ja vaikka oli ihanaa, niin nyt osaa arvostaa jälleen rauhallisia koti-iltoja kynttilänvalossa. ;) Tervetuloa arki!

Vieraita odotellessa

Viikko on vierähtänyt nopeasti sijaishommissa. Alakoulun opena on ollut ihan ihanaa ja ihan kamalaa. Kunnioitus luokanopettajia kohtaan on ainakin noussut huimasti! Tämän viikon olen saanut olla Laura-ope, jota eräs tokaluokkalainen tyttö tuli jopa halaamaan viimeisen tunnin jälkeen. Toisaalta on joutunut kohtaamaan omat heikkoutensa (kurinpidolliset ongelmat ja natsiominaisuuden puute), mikä on ollut rankkaa. Viikon kohokohta oli ehdottomasti perjantai-iltapäivän tunti, jossa sain opettaa omaa pääainettani viitosluokalle. Tunti meni tosi hienosti ja sain varsinaisen onnistumisen kokemuksen. Nyt on hyvä aloittaa viikonloppu.

Tänään saamme vieraita entisestä kotikaupungista Joensuusta. Toivottavasti edessä olisi rento ja laiska viikonloppu höystettynä jollain kivalla tekemisellä. Pyrin tallentamaan kameralle edes muutaman hetken jaettavaksi blogissa ensi viikolla.

Nauttikaa tekin viikonlopusta! Palaan asiaan ensi viikolla.

Opetäti puolukkaretkellä

Otsikko viittaa siihen, että olin tänään ensimmäistä kertaa tänä syksynä sijaistamassa. Sain kolmen päivän sijaisuuden naapurikaupunkiin erääseen alakouluun. Paikka on suloinen pienehkö kyläkoulu, jossa jokaista vuositasoa on vain yksi luokka. Olin ihan tohkeissani ja jännittynyt koko eilisen illan, mutta päivä sujui todella ihanasti. Kävimme muun muassa koko koulun kanssa puolukkaretkellä paistamassa tikkupullaa. Menomatkalla sain jutusteluseuraa eräästä tokaluokkalaisesta nuoresta miehestä ja tulomatkalla kuudesluokkalaisesta neidistä. Kävi mielessä, että olisiko sittenkin pitänyt lukea myös ne monialaiset opinnot. :S

Kunpa sijaisuuksia tulisi jatkossa enemmänkin! On mahtava tunne kun voi tehdä jotain konkreettista eikä vain piehtaroida päivät pitkät gradun kanssa.

Viikko sujuu kiireisissä merkeissä, koska monta asiaa on nyt työn alla. Pidän luultavasti muutaman päivän taukoa blogipostauksista. Loppuun vielä hauskat verhot, joihin kiinnitin huomiota pari viikkoa sitten Ikea-visiitillä. Kaavailin niitä aluksi meille, mutta eivät ole sittenkään ihan passelit makkariin. Söpöt kuitenkin!

Kivaa viikkoa!

Ikea: Kajsamia

Amerikkalainen päivällinen

Meille oli tulossa lauantaiksi vieraita, joille olimme luvanneet tehdä ruokaa jo vuosi aiemmin hääleikissä. Perjantaiyönä kävimme Peten kanssa tutun keskustelun Minnan grillin edessä: "Yööök nuo hampurilaiset on ällöjä!" "Voidaanko käydä ihan nopeesti ostamassa jotain?" "Kuka haluaa vapaaehtoisesti syödä tuollasta p*****?" "Meillä on kotona ruisleipää."

Siitä se ajatus sitten lähti. Peten teki vielä grillireissun jälkeenkin mieli hampurilaisia, joten päätimme seuraavana päivänä tehdä niitä omaan tyyliimme (ja hieman terveellisemmin). Minä olin luvannut leipoa omenapiirakkaa. Päätimme yhdistää päivälliseen vielä coca colaa ja olutta sekä jenkkimusaa. Kunnon amerikkalaishenkiset päivälliset siis!

Kaikki oli hyvää! :) Niin ruoka, seura kuin yleinen fiiliskin. Ei kai lauantai-päiviä juuri paremmin voisi viettää.

Perjantaina Kuopio juhli

Perjantai-ilta vierähti kaupungilla Kuopio juhlii -tapahtumassa. Kaupungissa oli vaikka minkälaista ohjelmaa, joista me osallistuimme vain murto-osaan. Aloitimme illan suuntaamalla Tuomiokirkkoon kuuntelemaan Marzi Nyman trion (solistina Jukka Leppilampi) konserttia. Kirkko oli tupaten täynnä erilaista väkeä, mikä ilahdutti paljon. Mikä ilahdutti kenties enemmän - konsertti oli tosi hyvä. Bändi veti suomalaista gospelia, Bob Dylania ja U2:sta sulassa sovussa.

Kirkon jälkeen menimme katsastamaan jo pitkään mielessä olleen näyttelyn VB-valokuvakeskuksessa. Näyttelytila sijaitsee vanhassa puutalossa, jonka sisäpihalla partiolaiset olivat paistamassa lettuja lyhtyjen valossa. Nam. :) Viimeiseksi kohteeksi valitsimme palan kuopiolaista historiaa eli korttelimuseon. Siellä olimme kummatkin Peten kanssa käyneet viimeksi ala-asteella. Korttelimuseo on tosi kiinnostava ja samalla suloinen paikka. Esillä on kuopiolaisten asuntoja eri aikakausilta. Pyörähdimme ainakin suutarin, ompelijan ja säätyläisperheen kodissa. Vanhasta apteekista oli totta kai pakko ostaa apteekin salmiakkia.

Kunnollisia kuvia pimeässä oli mahdoton saada, mutta tunnelmaa lyhtyjen ja kynttilöiden valossa oli sitäkin enemmän. Kymmenen maissa museot ja näyttelyt sulkivat ovensa. Hetken aikaa tuumailimme mahdollisuutta jatkaa iltaa baarissa, mutta ratkaisu oli lopulta helppo: kotisohvalle grillilautasen kera. Tiedän, ollaan tylsiä. :)