Lomaillen

Syysloma on huristanut eteenpäin hurjaa vauhtia. Olen tehnyt paljon asioita, joita toivoin tekeväni. Olen nukkunut paljon, leiponut, nähnyt monia ystäviä ja muita rakkaita, neulonut ja rentoutunut. Eräs neitokainen oli jopa yökylässä. Syyslomaan tiivistyy monta ässää: Suppilovahverot, Sarjaton (kiitos vielä anopille), Syksyn tuoksu, Sosiaalinen elämä, Solsidan, Sienipiirakka, Sienikeitto, Sienipizza (tajusitte varmaan, että Pete on käynyt sienessä).

Viikonlopuksi on vielä monta odotettua touhua edessä. Lauantaina juhlistamme minulle kovin rakkaan isoäitini 90-vuotis päivää. Ennen synttäreitä pääsen kaappaamaan espoolaistuneen kummityttöni pitkästä aikaa itselleni. Suunnitelmissa on ainakin mennä yhdessä suureen käärmenäyttelyyn. Olen monesti potenut huono kummi -fiilistä, mutta nyt minulla on pitkästä aikaa mahdollisuus antaa aikaani hänelle ja selvittää, millaiseksi viitosluokkalaiseksi hän on kasvanut.

Olen ollut niin vapaalla, että vasta tänään pieni stressinpoikanen on alkanut hiipiä mieleeni. Ensi viikolla olisi jälleen isoja haasteita edessä. Lomalla on ihanaa, mutta paluu arkeen saattaa olla sitäkin karumpi.

Pete on onneksi saanut pitää hieman syyslomaa hänkin. Meillä on ollut aikaa pohtia yhdessä elämää monelta kantilta. Mitkä ne olivatkaan ne meidän unelmamme? Mitkä unelmat ovat minun, mitkä hänen ja mistä todella KUMMATKIN haaveilemme? Todella kiinnostavaa ja inspiroivaa.

Syksyistä viikonloppua!

Puuhis eli ylimääräinen makuuhuoneemme

Jostain syystä sisustuskuvia omasta kodista jännittää aina julkaista. Siksi olen kai lykännyt niiden ottoa. Tänään gradutauolla sain valokuvaushetken aikaiseksi ja julkaisen valokuvat nyt rohkeasti. Meidän toinen makuuhuoneemme on alusta asti ollut pieni murheenkryyni sisustuksen suhteen. Sinne ajautuivat kaikki huonekalut, jotka eivät sopineet muualle asuntoon. Lopputuloksena oli varsinainen tyylien sekamelska. Nyt olemme saaneet karsittua tyyliä hieman (paino sanalla hieman) yhteneväisempään suuntaan.

Sisustuksen lisäksi ongelmana oli huoneen funktio. Alusta asti oli selvää, että huoneeseen tulee työpiste. Lisäksi toivoimme siitä puuhahuonetta, jossa voisimme askarrella ja väkräillä harrastusten parissa. Vasta tänä kesänä tajusimme, että puuhis tarvitsee ehdottomasti työpöydän lisäksi toisen pöydän, jossa edellä mainittu toiminta voisi tapahtua.

Nyt vihdoin meidän puuhis on tältä erää valmis! Ja tällaiselta siellä näyttää...

Kuten meillä muutenkin, myös puuhiksessa on paljon vanhoja huonekaluja (osa sukulaisilta, osa kirppiksiltä) sekä Peten valmistamia esineitä. Pikkuinen kirjahylly, puinen sohva, pikkujakkarat (musta ja valkoinen), Lucky Luke -taulu ja puukukka ovat Peten käsialaa. Yllä olevassa kuvassa näkyvä 50-luvun senkki on mummin ja ukin vanha, seinällä oleva sininen hyllykkö taas äidin ja isän. Kirjoituskoneen Pete on löytänyt kierrätyskeskuksen roskalavalta.

Työpöytä on löytö kuopiolaisesta vanhantavarankaupasta, oranssi lattiavalaisin taas joensuulaisesta antiikkikaupasta. Työpöydällä oleva valaisin on enoni vanha retrolamppu.

Pakko erikseen mainita vielä työpöydällä oleva vanha marjapoimuri. Olimme jo pidempään etsineet säilytyspaikkaa maksamattomille laskuille, kun Pete bongasi tällaisen eräältä kirppikseltä. Nyt laskut on koko ajan käsillä, mutta nätissä säilössä.

Työ- ja harrastehuoneen lisäksi ylimääräinen makuuhuone toimii silloin tällöin vierashuoneena. Useimmiten kuitenkin pyykinkuivatushuoneena.

Esittelyssä olohuone

Tällainen on olohuoneemme. Tyyli on muuta asuntoa rauhallisempi niin huonekalujen kuin värien suhteen. Sanoisin olohuoneemme tyyliä maalaisromanttiseksi vanhoine huonekaluineen ja Linumin tekstiileineen. (Verhoista puheenollen: en ole saanut vieläkään ostettua lisää verhokiskoa, jotta verhot ylettyisivät nurkkaan asti. Sivuuttakaa se. :P)

Olohuoneen pöytä on rakkain huonekaluni. Sen olen saanut isovanhempieni ostaman mökin aitasta. Kunnostimme pöydän yhdessä ukin ja mummin kanssa. Matto ja sohva ovat kalleimmat sisustushankintamme. Kummatkin suomalaista laatua ja kumpaankin olen edelleen tyytyväinen.

Olohuoneen tuoli on uusin hankinta. Se on ostettu joensuulaisesta vanhaintavarakaupasta nimeltä Jukan antiikki. Tuolin ikää on vaikea arvioida, mutta myyjä veikkasi sen olevan vähintään 1940-luvulta. Lamppu on Pentikin.

Olohuoneen tv-taso on Peten nikkaroima (minun idea!). Pari vuotta sitten kun muutimme yhteen, tarvitsimme kipeästi telkkaritason. En pitänyt kauppojen persoonattomasta valikoimasta ja rahaakaan ei juuri ollut, joten Pete teki meille tällaisen väliaikaisratkaisun. No, niinkuin yleensä tuppaa käymään, väliaikaisratkaisusta tuli pysyvä. Ei haittaa ollenkaan!

Valkoinen iso kaappi on myös vanha, Peten kunnostama ja maalaama. Tuota kaappia rakastan. Takana näkyvä kirja-kirjahylly (kannattimina siis vanhoja kirjoja) myöskin Peten käsialaa. Samoin kuin Linumin kankaalla päällystetty rahi.

Koko asuntomme rakkain taulu on ehdottomasti mintunvihreälle pohjalle maalattu tulppaanikimppu. Muiden mielestä se on ruma, mutta minusta vain rumankaunis. :)

Käytävällä olevan secondhand-kaapiston olemme saaneet lahjaksi. Kaapiston päällä oleva lamppu on Peten tuunaama.

 Valkoisen kaapin päällä on äidiltäni lainaan saatu taulu sekä Tartosta löytynyt lamppu.

Käytävällä oleva vanha koulupenkki on kirppislöytö Joensuusta. Istuinlevyn alta löytyvät vanhat koululeimat.

Tällainen olohuone meillä! Siellä me seurustellaan, katsotaan ohjelmia digiboksilta ja vaan möhmötetään sylikkäin.

Tämä on ajastettu postaus. Olen tällä hetkellä Joensuussa ystävän polttareissa. Luultavasti olemme tällä hetkellä mökillä ja nautimme täysin rinnoin ajasta naisten kesken. Toivottavasti teilläkin on hauska viikonloppu!