Lomaillen

Syysloma on huristanut eteenpäin hurjaa vauhtia. Olen tehnyt paljon asioita, joita toivoin tekeväni. Olen nukkunut paljon, leiponut, nähnyt monia ystäviä ja muita rakkaita, neulonut ja rentoutunut. Eräs neitokainen oli jopa yökylässä. Syyslomaan tiivistyy monta ässää: Suppilovahverot, Sarjaton (kiitos vielä anopille), Syksyn tuoksu, Sosiaalinen elämä, Solsidan, Sienipiirakka, Sienikeitto, Sienipizza (tajusitte varmaan, että Pete on käynyt sienessä).

Viikonlopuksi on vielä monta odotettua touhua edessä. Lauantaina juhlistamme minulle kovin rakkaan isoäitini 90-vuotis päivää. Ennen synttäreitä pääsen kaappaamaan espoolaistuneen kummityttöni pitkästä aikaa itselleni. Suunnitelmissa on ainakin mennä yhdessä suureen käärmenäyttelyyn. Olen monesti potenut huono kummi -fiilistä, mutta nyt minulla on pitkästä aikaa mahdollisuus antaa aikaani hänelle ja selvittää, millaiseksi viitosluokkalaiseksi hän on kasvanut.

Olen ollut niin vapaalla, että vasta tänään pieni stressinpoikanen on alkanut hiipiä mieleeni. Ensi viikolla olisi jälleen isoja haasteita edessä. Lomalla on ihanaa, mutta paluu arkeen saattaa olla sitäkin karumpi.

Pete on onneksi saanut pitää hieman syyslomaa hänkin. Meillä on ollut aikaa pohtia yhdessä elämää monelta kantilta. Mitkä ne olivatkaan ne meidän unelmamme? Mitkä unelmat ovat minun, mitkä hänen ja mistä todella KUMMATKIN haaveilemme? Todella kiinnostavaa ja inspiroivaa.

Syksyistä viikonloppua!

Syysloma

Tänään alkoi ensimmäinen syyslomani moneen vuoteen. Edes loman omakustanteisuus ei vähennä riemuani milliäkään. Koulut ovat kiinni ja sijaisuuksia ei pysty tekemään. Ihanaa, pakollinen lomaviikko! :)

Melkein hävettää myöntää, että olen jo lyhyen "työurani" aikana ennättänyt kaivata lomaa. Opiskeluelämästä työnteon pariin siirtyminen oli melkoinen shokki jo pelkästään aamuherätysten takia. Petekin on ollut kiireinen, joten sellaiset yksinkertaiset arjen ilot kuten imurointi ja pölyjen pyyhkiminen ovat jääneet täysin. Ensi viikon aion pyhittää kotipuuhailulle, tekemättä jääneiden asioiden hoitamiselle keskustassa ja sosiaaliselle elämälle (tämä tiedoksi kaikille kahviseuraa kaipaaville kavereille). Jonain päivänä voisin hemmotella Peteä (sekä niitä mahdollisia kahvivieraita) leipomalla.

Tämän perjantai-illan olemme ihan kahdestaan. Ennen illan rentoutusosiota luultavasti keräämme viikon viimeiset voimat kasaan ja siivoamme kodin edes jonkinlaiseen kuntoon. Minulla on fiksaatio siitä, etten voi polttaa kynttilöitä jos koti on sotkuinen. Illan tavoitteena on (ainakin parin viikon tauon jälkeen) sytyttää kynttilät ja käpertyä sohvalle teekupposen ääreen. Ihanan tylsä perjantai siis.

Teekupposista puheen ollen. Meillä on kahden teemukin mentävä aukko astiakaapissa. Olen jo pidempään miettinyt millaiset mukit haluaisin, ja nyt olen ne löytänyt. Alla olevat yksilöt kuuluvat Iittalan uuteen Sarjaton sarjaan. Ehkä tuo värikkäämpi vaihtoehto olisi kaikkein ihanin.

Rentouttavaa viikonloppua!

Väsynyt, mutta onnellinen

Blogi on jäänyt pahemman kerran varasijalle elämässäni. Olen ollut viime aikoina paljon sijaisena, mikä on vienyt energiaa, mutta myös antanut todella paljon. Iltaisin olen usein väsynyt, mutta samalla erittäin onnellinen. Jälleen kerran olen todennut sen, että työnteko on minulle onnenlähde. (En halua väheksyä opiskelua työnteon muotona. Se on myös rankkaa duunia, mutta minusta se ei usein tuntunut tarpeeksi konkreettiselta työn muodolta.) Aikaiset aamuherätykset ja tuntien suunnittelu tietenkin ahdistaa. Yritän ajatella niin, että jokaisessa työssä on hyvät ja huonot puolensa, ja niiden kanssa on vain tultava toimeen.

Tämän viikonlopun aion levätä. (Vähän joudun tosin gradun kanssa pakertamaan.) Toivottavasti jotain pientä, stressitöntä ja sosiaalista ohjelmaa siunaantuisi jollekin päivälle. Ihana, että on perjantai!

Talvitakkihaaveita ja syysflunssaa

Aiiiivan ihania takkeja ja muitakin juttuja r-collectionin syysmallistossa. NAM!

Jos mulla olis paljon rahaa, kotiuttaisin ainakin jomman kumman noista talvitakeista. Jostain syystä viime aikoina on, enemmän kuin nostalgiamielessä, alkanut himottaa myös r-collectionin perinteinen anorakki. Minulla oli alakoulussa taivaansininen anorakki, mutta se on laitettu kiertoon jo hyvän aikaa sitten.

Tällä hetkellä olemme Peten kanssa molemmat flunssan kourissa. Sairastaminen on joka kerta yhtä tylsää. Pitää perua tanssitreenejä, kavereiden tapaamisia ja pahimmassa tapauksessa jopa työvuoroja. Miksi sairastamisesta tulee aina huono omatunto? Voi kunpa pian tapahtuisi ihmeparantuminen! :)

Kivaa päivää!

Neulomisvimma

On se jännä, että joka vuosi syyskuun alussa iskee neulomisvimma. Tekee mieli hamstrata kaikenlaisia neuleohjeita, joista lopulta saa valmiiksi vain murto-osan. Viime syksynä taisin tehdä kokonaista kaksi projektia valmiiksi asti. On silti hauska tutkia ohjeita, ihailla lankoja ja miettiä, mihin neulomukseen kävisi käsiksi.

Minun syysrutiineihini kuuluu myös saattaa päätökseen viimetalviset keskenjääneet projektit, kuten kuvissa näkyvä pipo Petelle. Silmissä siintää jo monia muitakin kiinnostavia ideoita. Kiirettä pukkaa, koska oma neulomisinnostukseni tyssää kuin seinään heti vuodenvaihteessa. Kausiluonteinen harrastus siis!

Tämän illan aion keskittyä teen lipittämiseen, käsitöihin ja telkkariin. Aikamoinen kaktus nimittäin asustaa kurkussa tällä hetkellä. Huomenna aion olla terässä heti aamutuimaan, kun luvassa on jälleen työpäivä naapurikaupungissa. Kiitollisin mielin huomaan, että minun (innokas, mutta osin haparoiva) viimeviikkoinen työpanokseni on tuottanut tulosta. Ne haluu mut uudestaan! :)

Käsityö- ja työiloa teillekin!

Vieraita odotellessa

Viikko on vierähtänyt nopeasti sijaishommissa. Alakoulun opena on ollut ihan ihanaa ja ihan kamalaa. Kunnioitus luokanopettajia kohtaan on ainakin noussut huimasti! Tämän viikon olen saanut olla Laura-ope, jota eräs tokaluokkalainen tyttö tuli jopa halaamaan viimeisen tunnin jälkeen. Toisaalta on joutunut kohtaamaan omat heikkoutensa (kurinpidolliset ongelmat ja natsiominaisuuden puute), mikä on ollut rankkaa. Viikon kohokohta oli ehdottomasti perjantai-iltapäivän tunti, jossa sain opettaa omaa pääainettani viitosluokalle. Tunti meni tosi hienosti ja sain varsinaisen onnistumisen kokemuksen. Nyt on hyvä aloittaa viikonloppu.

Tänään saamme vieraita entisestä kotikaupungista Joensuusta. Toivottavasti edessä olisi rento ja laiska viikonloppu höystettynä jollain kivalla tekemisellä. Pyrin tallentamaan kameralle edes muutaman hetken jaettavaksi blogissa ensi viikolla.

Nauttikaa tekin viikonlopusta! Palaan asiaan ensi viikolla.

Opetäti puolukkaretkellä

Otsikko viittaa siihen, että olin tänään ensimmäistä kertaa tänä syksynä sijaistamassa. Sain kolmen päivän sijaisuuden naapurikaupunkiin erääseen alakouluun. Paikka on suloinen pienehkö kyläkoulu, jossa jokaista vuositasoa on vain yksi luokka. Olin ihan tohkeissani ja jännittynyt koko eilisen illan, mutta päivä sujui todella ihanasti. Kävimme muun muassa koko koulun kanssa puolukkaretkellä paistamassa tikkupullaa. Menomatkalla sain jutusteluseuraa eräästä tokaluokkalaisesta nuoresta miehestä ja tulomatkalla kuudesluokkalaisesta neidistä. Kävi mielessä, että olisiko sittenkin pitänyt lukea myös ne monialaiset opinnot. :S

Kunpa sijaisuuksia tulisi jatkossa enemmänkin! On mahtava tunne kun voi tehdä jotain konkreettista eikä vain piehtaroida päivät pitkät gradun kanssa.

Viikko sujuu kiireisissä merkeissä, koska monta asiaa on nyt työn alla. Pidän luultavasti muutaman päivän taukoa blogipostauksista. Loppuun vielä hauskat verhot, joihin kiinnitin huomiota pari viikkoa sitten Ikea-visiitillä. Kaavailin niitä aluksi meille, mutta eivät ole sittenkään ihan passelit makkariin. Söpöt kuitenkin!

Kivaa viikkoa!

Ikea: Kajsamia

Hyvä päivä

Hyvän päivän ainekset:

Pitkät unet alla.

Aamuhalit.

Suosikkiaamupala (kuvassa turkkilaista jogurttia, siemeniä, kiiviä).

Gradun eteneminen.

Kahvitauolla kiinnostava dokkari Afganistanin naisten asemasta.

Aurinko.

Tunnin hikilenkki ystävän kanssa.

Liekehtiminen gradun kanssa.

Yhteydenotto kolmen päivän sijaisuudesta ensi viikolle.

Iltapäiväkahvit miehen kanssa.

Hetki sohvalla pötköttelyä.

Uusien kenkien ihastelu.

Edessä ilta täynnä kivaa ohjelmaa.


Melko pieniä lopulta ne elämän ilot.

Aurinkoista viikonloppua!

Lounastreffit ja menovinkki

Meillä on kaverini kanssa muodostumassa uusi kiva tapa, jolla piristämme arkipäiviä. Hän tulee kesken päivän luokseni salaattitarpeiden kanssa ja teemme yhteistuumin lounasta. Samalla höpöttelemme tovin jos toisenkin. Tänään tajusimme, että meidän jutut kiertää samaa rataa koko ajan. Samat jutut joka kerta. Silti ei ole tylsää ollenkaan! :)

En yleensä (heh) ole noin laittautunut kotipäivänä, mutta tänään halusin testata eilen ostamaani huulipunaa. En ole vieläkään luopunut toivosta punaisten huulien suhteen. Ymmärrän, ettei kirkkaanpunaiset huulet ole ehkä se pukevin ratkaisu minulle, mutta ne tuovat kaivattua vaihtelua päivittäiseen meikkiin. Aiemmin ongelmana on ollut myös se, että kokemattomalle huulipunan käyttäjälle, väri on tarttunut vähän väliä hampaisiin tai kaikonnut kahvin juonnin yhteydessä huulien keskeltä pois (erityisen tyylikästä).

Näihin ongelmiin olen nyt löytänyt ratkaisun: Isadoran mattahuulipuna. Se on ihana!

Huomenna on jo perjantai! Kuopiossa järjestetään nyt viikonloppuna mielenkiintoinen Kuopio juhlii -tapahtuma, joka muistuttaa Taiteiden yötä. Tapahtumaa on varsinkin perjantaina vaikka minkälaista, joten jos musiikki, museot tai taide kiinnostavat, niin tässä linkki ohjelmasta: Kuopio juhlii.

Meillä on aikomuksena mennä ainakin kuuntelemaan Marzi Nymanin bändiä Tuomiokirkkoon ja kiertelemään museoita ja taidenäyttelyitä. Toivottavasti olis nätti keli.

Tapetit tulevat taas

Pitkästä aikaa tulin aamulla yliopistolle hommiin. Tänään on muutenkin tavallisesta (lue: kotona gradua) poikkeava päivä, koska minulla on iltapäivällä kesätyöpaikan loppukokous. Kokouksen jälkeen ajattelin palkita itseni pienellä kirppiskierroksella. Syyskuun ollessa kulman takana, kaikki sisustusjutut ja syysvaatteet ovat alkaneet kuumottaa kovasti. Jospa kirppiksiltä löytyisi joku kiva löytö. Sisustuksesta puheen ollen: tässä pari kaunista inspiraatiokuvaa.

Olen jo pitkään ihastellut värikkäitä tapettiseiniä. Muutaman vuoden ajan muotia on tainnut olla, että yksi seinä tapetoidaan tehosteseinäksi ja muut saavat olla väritykseltään neutraaleja. Viime aikoina on ollut yhä trendikkäämpää tapetoida huoneen kaikki seinät 1990-luvun tyyliin. En ole ihan varma mitä mieltä olen kaikkien seinien tapetoinnista, mutta ehdottomasti rakastan ihanakuosisia tapetteja! Värikkäät tapetit taas rakastavat vanhoja huonekaluja, mikä sopii meidän sisustustyyliimme juuri passelisti. Jos joskus saan oman kodin vanhasta talosta, haluan hyödyntää tätä trendiä.

Iskeekö tällaiset pienikuvioiset, värikkäät tapetit muihin?



Lähde: Decorpad

Lähde: googlen kuvahaku

Lähde: Houzz

Elokuun satoa

Tällä kertaa ihan kirjaimellisesti. Pakkanen täyttyi mustikoista, kun Pete tuli eilen saaliineen kotiin. Mulla on niin ihanat mies ja appiukko, että he olivat keränneet mustikoiden lisäksi vielä kanttarelleja ison kasan. Sienet ovat yksi kulinaristinen rakkauteni.

Eilen oli muutenkin hyvä päivä. Olen saanut kunnolla otteen nyt työnhakemisesta. (Tietenkin gradun kustannuksella.) On todella vaikeaa rytmittää kaksi noin isoa (ja epämieluisaa) hommaa päällekkäin. Kummatkin olisivat tällä hetkellä enemmän kuin ajankohtaisia, jopa kiireellisiä. Onneksi tämä viikko on ollut hyvä.

Eilen kuulin myös varsinaisen ilouutisen. Äiti ja isä kutsuivat minut kanssaan lomamatkalle Pietariin! Jotakin hyötyä siis tästä "työttömyydestä": kukaan muu ei kuulemma ole viikolla vapaana kuin minä. :D Olen niin onnellinen, koska Pietari on kiehtonut matkakohteena jo pitkään. Uskonnonopettajan vinkkelistä siellä on todella paljon nähtävää ja onneksi vanhempani ovat yhtä lailla kiinnostuneita nähtävyyksistä ja kulttuurista. Meille tulee varmasti hieno reissu.

En ole vielä ihan sisäistänyt, että reissuun lähdetään jo tulevana sunnuntaina. Olen kaikkea muuta kuin spontaani ihminen, joten tällaiset yllättävät seikkailut eivät ole minulle ominaisia. Luultavasti viimeistään maanantai-aamuna Pietarista herätessä tajuan, että reissussa ollaan! ;) Turistivinkkejä otetaan mielellään vastaan!

Parasta kesälomassa

 Voiko olla parempaa, kuin rauhallinen herätys ja aamiainen pitkän kaavan mukaan? Tällaisesta luksuksesta olen saanut nauttia viime päivinä lähes joka aamu. Gradun kanssa väkertämisen olen aloittanut vasta aamupäivällä, kun Pete on lähtenyt omiin touhuihinsa. Hyvin on mennyt tämä semilomaviikko.

Ensi viikolla lähden jälleen leirille hommiin, mutta onneksi sielläkin voi nautiskella kesästä. Ei ollenkaan pöllömpi kesätyö. Tällä hetkellä tuntuu, että elämä hymyilee.

Loman poikanen

Tällä viikolla ollaan aloiteltu loman poikasta. Olen ollut töistä vapaalla jo kaksi viikkoa, mutta yrittänyt tehdä ahkerasti kouluhommia. Uusi leiri alkaa jälleen maanantaina (plus Petekin on vapaalla), joten päätin tämän viikon semi-lomailla. Pakko on tehdä vähän gradua, mutta pakko on myös levätä välillä. Mitä loman poikasella sitten tehdään?

Me ollaan nukuttu vähän pidempään. Ei tosin haluta nukkua yli kahdeksaan. Ollaan käyty alennusmyynneissä. Ei ostettu mitään. Katsottu jalkapalloa. Miks ne pelit tulee niin myöhään? Nähtiin kavereita kahvittelujen merkeissä. Hyvää piirakkaa!

Lomalla on hauska olla, mutta samalla se aiheuttaa pienimuotoisia suorituspaineita. Koko ajan tekisi mieli touhuta jotain, mutta jos ulkona sataa vettä, on ideat vähissä. Onneksi loppuviikosta saadaan ystäviä meille kylään. Juuri äsken puhelimessa sovittiin ettei sitten tehdä mitään erikoista. Ollaan vaan ja lomaillaan. ;)

Normipäivä

Eilen oli ihana kesäpäivä. Sain tehtyä hommia (=hyvä mieli), mutta myös nautittua auringosta ja hyvästä seurasta. Ilta huipentui jälleen kerran penkkiurheiluun. Olen muuten ottanut tavaksi tehdä joka ottelun aikana vähän lihaskuntoliikkeitä. Sujuu yllättävän hyvällä motivaatiolla kun katselee samalla toisten urheilua.

Tästä se päivä lähti liikkeelle:

Oli ihana kerätä hetki aurinkoenergiaa takapihalla ja lukea jotain muuta kuin gradukirjallisuutta. Sinä päivänä -teosta en tosin voi suositella kenellekään. En ymmärrä laisinkaan hehkutusta kirjan ympärillä. Ainoa hyvä puoli oli, että se oli sujuvaa tekstiä, mutta juoni oli mielestäni melko olematon. Yhteensä luin kirjaa yli kuukauden eli ei ihan temmannut mukaansa...

Iltapäivällä huristelin siskon kanssa istuskelemaan aurinkoon. Hän toi yllätyksenä mukanaan kunnon piknik-eväät kuoharista ja croissanteista lähtien! Ihana sisko. <3

Tällaisia kesäpäiviä lisää, kiitos! :)

Olen nukkunut viime päivinä todella pitkiä unia. Ollaan menty sänkyyn jo ennen kymmentä ja olen herännyt puoli kahdeksan maissa. Nyt alkaa vihdoin tuntua siltä, että leiriltä tullut univaje alkaa olla selätetty. Olen siis nukkunut paljon, mutta nähnyt lisäksi todella omituisia unia. Yllättäviä ihmisiä on vilissyt päässäni öisin, vaikka en muista edes miettineeni kyseisiä tyyppejä aikoihin. Tutkimattomat ovat unimaailmat!

Kesäistä viikonloppua!

Vadelmapiirakkaviikko

Tällä viikolla ollaan kahviteltu vadelmapiirakan äärellä pariinkin otteeseen. Ekalla kertaa mukana oli eräs parikuukautinen miehen alku ja tänään muutamaa viikkoa häntä vanhempi pieni mies. Vaikka olenkin ollut puolikuntoinen, olen yrittänyt nautiskella ihanasta kesäpäivästä ja samalla olla ahkera koulujuttujen kanssa. Näköjään joskus onnistuu kummatkin!

Vadelmapiirakan ohje on yksinkertainen, mutta maukas. Löysin sen vanhasta kotsan kirjastani ja lisään tähän innokkaille leipureille:

Pohja:
100 g rasvaa
1/2 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja (voi lantrata muilla jauhoilla)
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
jäisiä marjoja
2 dl kermaviiliä (tai maitorahkaa)
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 muna

Vatkaa ensin rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Lisää toisiinsa sekoitetut vehnäj. ja leivinj. Levitä piirakkavuoan pohjalle. Lisää marjat. Sekoita muut täytteen aineet toisiinsa ja kaada marjojen päälle. Uunissa n. 30 min ja 200 astetta.

Kesämiehet farkuissaan.

Ilta taitaa jälleen kulua jalkapallon parissa. Olen hyvä koukuttamaan itseni näihin suurempiin jääkiekko- ja jalkapalloturnauksiin. Näistä EM-kisoista olen innostunut niin paljon, että heti kun olo helpottaa, aion lähteä testaamaan lajia itsekin. Telkkarissa homma näyttää niin helpolta! ;)

Omenapuu takapihalla

En ole vielä täysin päättänyt rakastanko asuinaluettamme, mutta ainakin rakastan olohuoneestamme aukeavaa maisemaa. Alueen ehdottomiin plussapuoliin kuuluu romanttiset vanhat puutalot, joita yleensä asuttaa useampi perhe. Yhdestä isosta talosta on siis tehty monta asuntoa. Ajatuksena tosi hauska, mutta en tiedä sitten millaista elo naapureiden kanssa samassa pihassa todellisuudessa on.

Aivan olohuoneen ikkunan alla kasvaa kaunis omenapuu, jonka heräämistä kesään on ollut ilo seurata. Nyt mennään siinä pisteessä, että suurin osa kukista on vasta nupullaan, mutta osa jo auennut. Ihana alkukesän kauneus!

Maanantaina minulla starttaa eka leiri, joten ajattelin ottaa pehmeän laskun vesisateiseen maalaiselämään. Suuntaamme mökille saunomaan yhdeksi yöksi ja yritän parhaani mukaan saada karistettua koulumurheet olkapäiltä. Viikonloppu on pyhitetty rentoutumiselle ja parisuhteelle, ensi viikko taas niille 15-kesäisille.

Viime viikko oli tunnetasolla aikamoista vuoristorataa, mutta sitäkin kivemmalta tuntuu taas kun on kunnolla puhdistettu ilmaa. Torstai tuntui ihan perjantailta. Parvekkeettomat ihmiset vilvoittelevat saunan jälkeen ikkunassa. Elämänmakuinen elämä on parasta.

Tänään heräsin ilman herätyskelloa ja juttelin miehen kanssa siitä, mitä mielikuvia menneistä onnenhetkistä tulee mieleen. Yleensä niihin liittyy jotain spesiaalia: matka, retki, rentous, hyvä seura, monesti kesä. Ihan tavallisetkin asiat tekevät onnelliseksi, mutta parhaiten muistoihin jäävät mieleen ne hetket, kun on tehty jotain tavallisesta poikkeavaa. Päätin, että tänä kesänä tartun tällaisiin tilaisuuksiin ja hankin monta onnenmuistoa lisää.

Nautitaan viikonlopusta sateesta huolimatta!

Maalla on mukavaa

Alkuviikosta meillä oli auto lainassa, joten otimme tilaisuudesta vaarin ja lähdimme moikkaamaan kavereita hieman kaupungin ulkopuolelle. Ajomatka jäi alle puoleen tuntiin, mutta tunnelma paikanpäällä oli kuin maaseudulla. Oli ihana päästä vielä ihailemaan ystävän vauvamahaa, joka toivottavasti on kohta muisto vain. Kesäkuun aikana pääsen hypistelemään jotain hieman konkreettisempaa. ;)

Olemme usein näiden kavereidemme kanssa vitsailleet, kuinka mahtava olisi jos me Peten kanssa joskus ostaisimme heidän naapuritalonsa. Asia on vitsin asteella, koska a) talo ei ole myynnissä b) meillä ei ole mahdollisuutta omakotitalon ostamiseen vielä vuosiin. Jostain syystä kuitenkin juttelimme asiasta Peten kanssa koko kotimatkan. Miten erilaista elämä olisikaan kyseisessä paikassa tai jossain muualla maaseudulla. Pärjäisinkö minä kyykärmeiden ja muiden luonnon elukoiden kanssa? Lämmittäisimmekö taloa sähkön lisäksi puilla? Tajuammeko miten iso työ omakotitalon hoitamisessa todellisuudessa on? Ahdistuisinko eristyneisyydestä? Jos ahdistuisin, saisiko talon myytyä?

Miten ihanaa olisikaan, että meillä olisi koti ja mökki samassa paikassa. Peten harrastukset (kalastus ja metsästys) olisivat koko ajan käden ulottuvilla. Voisimme ottaa koiria ja niillä olisi tilaa juoksennella vapaana. Mahdollisilla muilla perheenlisillä olisi myös tilaa touhuta ja temmeltää. Voisimme kutsua ihmisiä kylään ja järjestää puutarhajuhlia. Aika mahtavalta kuulostaa!

Tällainen elämä on vielä haave vain, mutta eikös sitä sanota: Ole varovainen mistä unelmoit, sillä se saattaa toteutua!

Joensuu kutsuu

Eilen oli aikamoinen supernainen -päivä, kun aamulla menin yliopistolle graduhommiin ja sieltä pyöräilin seurakunnalle työpalaveriin. En ollut tajunnut, että seukkarilla menee monta tuntia, joten energiat oli aika vähissä kun illalla pyöräilin nälkäisenä kotiin. Sitä kivempi olikin sitten käydä saunassa ja ruveta hyvillä mielin nukkumaan. Enemmän tällaisia päiviä kun todella tuntee saaneensa jotain konkreettista aikaan!

Ei niin kiire päivä kuitenkaan ettenkö olisi kerennyt aamulla ottaa muutaman kuvan uudesta tukasta! Oletteko muuten huomanneet miten tiukassa on ilot nykyään, kun jauhan vaan tästä uudesta leikkauksesta?! :D

On onneksi toinenkin ilon aihe tänään tiedossa. Lähden ystävien luokse Joensuuhun. Luvassa ainakin graduvertaistukea, juttuseuraa, Euroviisuja (oikea viisustudio) ja vähän ehkä sitä gradun työstämistäkin. Sunnuntaina suuntaamme kaikki ystävän pappisvihkimykseen Mikkeliin. Pete viettää samaan aikaan polttariviikonloppua hieman pohjoisemmassa Suomessa.

Tajusin eilen, että riparit lähestyvät koko ajan hirveällä vauhdilla! Reilun viikon päästä starttaa jo ensimmäinen. Toisaalta on mahtava lähteä leirille, mutta onhan se aina vähän kirpaisevaa lähteä pitkäksi aikaa (no, viikoksi) pois kotoa. Luulen, että se tekee minulle kuitenkin tällä hetkellä ihan hyvää. Joutuu laittamaan graduahdistelut hetkeksi nurkkaan. Ne 15-kesäiset antavat varmasti tarpeeksi muuta ajateltavaa!

Palaan ensi viikolla blogin pariin. Kesäistä viikonloppua!