Syntymäpäiväsankaritar

Minkä näköinen on kaunis nainen? Minkä ikäinen on kaunis nainen? Voiko yhdeksänkymppinen olla upea ilmestys?

Katsokaa itse.

Isoäitini täyttää tällä viikolla 90 vuotta, mutta juhlistimme synttäreitä käytännön syistä jo viime lauantaina. Olen aina kokenut sielujen sympatiaa isäni äidin kanssa, vaikka monessa suhteessa olemme kovin erilaisia. Hyvin paljon samankaltaisuutta ja samoja luonteenpiirteitäkin löytyy, joten tietty yhteys välillämme on aina ollut olemassa.

Mummini ei ole täyttänyt perinteisen pullantuoksuisen mummin roolia (meidän suvussa näitä pullantuoksuisia naisia saa tosin muutenkin hakea), vaan hänen kanssaan olen keskustellut, katsonut Kauniita ja rohkeita, pelannut korttia, leikkinyt pukeutumisleikkejä, oppinut paljon historiasta (kuten elämästä Karjalassa, evakkomatkasta ja kotikaupunkini paikallishistoriasta) sekä nauranut ja halannut paljon. Mummini on erikoinen persoona, mutta siitä huolimatta, tai juuri siksi, minulle kovin rakas.

Syntymäpäivänsä kunniaksi mummi oli käynyt kampaajalla ja ostanut uuden asun. Hän oli mielestäni äärimmäisen kaunis.

Mummin synttäreiden yhteydessä tapasin pitkästä aikaa myös kummityttöäni. Meillä oli todella ihana päivä yhdessä. Kävimme käärmenäyttelyssä ja hengailimme meillä kahvitellen ja laittautuen juhlaa varten. Nautin keskusteluista tämän suloisen ja älykkään nuoren neidin kanssa. Kinkkisiä kysymyksiäkin esitettiin sekä minulle että Petelle. Yritin avautua hänelle muun muassa kysymyksiin "Miltä tuntuu olla aikuinen?" ja "Mitä teette kun olette kahdestaan kotona?".

Amerikkalainen päivällinen

Meille oli tulossa lauantaiksi vieraita, joille olimme luvanneet tehdä ruokaa jo vuosi aiemmin hääleikissä. Perjantaiyönä kävimme Peten kanssa tutun keskustelun Minnan grillin edessä: "Yööök nuo hampurilaiset on ällöjä!" "Voidaanko käydä ihan nopeesti ostamassa jotain?" "Kuka haluaa vapaaehtoisesti syödä tuollasta p*****?" "Meillä on kotona ruisleipää."

Siitä se ajatus sitten lähti. Peten teki vielä grillireissun jälkeenkin mieli hampurilaisia, joten päätimme seuraavana päivänä tehdä niitä omaan tyyliimme (ja hieman terveellisemmin). Minä olin luvannut leipoa omenapiirakkaa. Päätimme yhdistää päivälliseen vielä coca colaa ja olutta sekä jenkkimusaa. Kunnon amerikkalaishenkiset päivälliset siis!

Kaikki oli hyvää! :) Niin ruoka, seura kuin yleinen fiiliskin. Ei kai lauantai-päiviä juuri paremmin voisi viettää.

Vuosi naimisissa

Meillä on tänään ensimmäinen hääpäivämme. Tasan vuosi sitten koimme aivan upean ja ihanan päivän, jota edelleen usein lämmöllä muistelen. Väkevimpänä muistona mieleen on jäänyt käveleminen alttarille isän käsipuolessa ja kaikkien rakkaiden ihmisten näkeminen kirkon penkissä. Koko vihkimessu jäi mieleen kauniina, lämminhenkisenä ja tunnelmallisena tilaisuutena. Tahdoimme rakastaa toisiamme kuolemaan saakka. Edelleen tahdon yhtä lailla.

Jokaisella ihmisellä on elämässään sekä hyviä että huonoja juttuja. Asioita, jotka ovat mallillaan ja niitä, joihin toivoisi muutosta tai kohennusta. Minun elämässäni yksi parhaista onnen lähteistä on se, että olen löytänyt itselleni sopivan kumppanin. Elämä on sen suhteen helppoa, ettei parisuhdettaan tarvitse jatkuvasti kyseenalaistaa. Siitä pitäisi muistaa olla useammin kiitollinen, eikä murehtia muita juttuja.

Hääpäiväksi osui hankalasti maanantai, joten vietimme treffi-iltaa jo lauantaina. Kuopiossa oli tapahtuma satamassa, joka sisälsi muun muassa yötivolin. Kävimme maailmanpyörässä (minä jalat tutisten) ihastelemassa kaupungin maisemia. Istuskelimme terassilla ja seurasimme ohikulkevia ihmisiä. Hauskaa, että Kuopiossa välillä järjestetään jotain ohjelmaa! Ilta huipentui hienoon ilotulitukseen, jota katselimme aitiopaikalta aallonmurtajan päästä.

Aika siirappista tekstiä, tiedän. :) En ole pohjimmiltani kovin romanttinen ihminen, mutta tällaiseen hääpäiväromantiikkaan minäkin kykenen! Onnea meille!

Häävieraan asu

Tässä sama häävieraslook kaksista eri pirskeistä. Kaksissa elokuun häissä oli täysin eri vieraat, joten juhlin rohkeasti samassa asussa. Hiukset laitoin ihan vähän eri tavalla omaksi iloksi lähinnä.

Nyt on vähäksi aikaa sitten juhlat juhlittu ja paluu arkeen koittanut. Toisaalta se on ihan mahtavaa. Voi keskittyä enemmän kotiin, nukkumiseen ja rauhallisempaan menoon. Vaikka kyllä kesä oli hieno! Tuntuu, että nukuin tosi vähän omassa sängyssä, eli menoa ja reissuja riitti. Nyt kai se alkaisi olla aika kaivaa kirkasvalolamppu ja villasukat varaston uumenista esiin.

Pienissä häissä

Tuntuu, että koko kesä on ollut yhtä juhlaa. Putki huipentui lauantaina lapsuudenystäväni häihin, jotka olivat niin lämminhenkiset ja kauniit, että vieläkin hymyilyttää.

En taaskaan uskalla julkaista kenestäkään kuvia ilman lupaa, joten joudutte tyytymään muutamaan tunnelmaotokseen ja kuviin minusta. :) Todellisuudessa häissä oli paljon ystäviä ja tuttuja, koska olen tuntenut morsiamen niin pitkään kuin muistan. Monien sukulaisten kanssa olimme nähneet viimeksi kun olin ollut aika paljon pienempi tyttönen. Hauska oli joka tapauksessa vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan ja viettää aikaa omien rakkaiden ystävien kesken. Morsiuspari oli silmin nähden onnellisia päivästään ja toisistaan. Niinhän sen häissä kuuluu ollakin. :)

Itse juhlassa tuntui, että kaikki oli viimeisen päälle mietitty. Mielestäni hauska idea oli muun muassa vessassa. Siellä oli kori, jonka sisällä nenäliinoja, terveyssiteitä, purkkaa, päänsärkylääkettä yms. Lisäksi oli kortti, jossa kerrottiin, että tarpeeseensa vieraat voivat hyödyntää korin antimia.

Häähumua on parin viime vuoden aikana toden totta riittänyt. Ensi kesälle ei ole vielä tiedossa yksiäkään juhlia, joten pieni tauko häävieraana olossa taitaa olla edessä. Tai eihän sitä koskaan tiedä, jos joku talven aikana keksii mennä naimisiin. Kutsuja odotellessa! ;)

Love love love

Aikamoinen viikonloppu takana! Onnellinen pari sai toisensa ja hääjuhla onnistui liikuttamaan, naurattamaan ja muutenkin olemaan aivan juhlakalujen näköinen. Häät olivat isoimmat missä olen ollut, mutta hyvin mahduttiin kaikki syömään juhlatelttaan ja tanssimaan  tanssiparketille. Hienot muistot jäi tästä Pohjois-Pohjanmaan reissusta pitkäksi aikaa.

Mökki, jossa saimme yöpyä omalla porukalla koko viikonlopun, osoittautui todella upeaksi paikaksi järven rannalla. Siellä oli kuin olikin sähköt, joten sain väkrättyä hiukset Annin avustuksella kampaukselle. Saavuimme paikan päälle perjantaina kymmenen maissa. Lämmitimme saunan ja vietimme iltaa pitkälle yöhön saunoen, uiden ja seurustellen. Lauantai-päivä meni häähumussa, mutta sunnuntaina jatkoimme jälleen saunoen ja uiden. Aika mahtavaa! Kiitos kovasti isäntäväelle majapaikasta!

Kirkko oli upea, 1700-luvulla rakennettu puukirkko. Hääpari oli valinnut morsiusmessun kaavan eli vihkijumalanpalveluksen, jossa vieraat saivat osallistua yhdessä ehtoolliselle. Morsiusmessua voin suositella lämpimästi omastakin kokemuksesta.

En uskalla laittaa kuvia hääparista ilman lupaa, mutta tässä muutama tunnelmapala hääjuhlasta.

Sunnuntaina aamusaunan ja -uinnin jälkeen suuntasimme autot kotia kohti. Haikeus iski viimeistään lähtökahveilla Sorsasalon huoltoasemalla kun piti sanoa heipat rakkaille. Onneksi syntyjä syviä ehdittiin haastella ajan kanssa ja nauttia hääparin tärkeästä päivästä kaikki yhdessä.

Juhannuskuvia

Olipa aivan huippu juhannusviikonloppu. Tehtiin jotain perinteistä, jotain erilaista, jotain kovin suomalaista ja jotain vähän yllättävää. Perjantai-päivä meni ystävien mökillä hengaillessa ja kahvitellessa. Illaksi suuntasimme toisten ystävien mökille juhlimaan, grillaamaan ja saunomaan. Lauantaina ajettiin Peten porukoiden mökille ja tänään kotiin vähän univelkaisena, mutta onnellisena. Kamera on täynnä hauskoja kuvia, mutta ilman lupaa en halua mitään täällä julkaista. Tässä kuitenkin muutama tunnelmaotos.

Suomen kesä näytti parhaita puoliaan koko viikonlopun, joten vaikka nyt sataa, ei haittaa. Toivottavasti teilläkin oli onnistunut juhannus. :)

Nostalgiaa mökkiretkellä

Sisko toi lisää kuvia viikonlopulta. Olimme serkun synttäreitä viettämässä heidän suvun mökillä. Pienenä tyttönä vietin kyseisellä mökillä paljon aikaa kummitädin ja serkkujen kanssa, joten oli erittäin nostalgista palata sinne viidentoista vuoden jälkeen. Tuli heti mieleen se, kuinka paljon inhosin ulkohuussissa käymistä ja sen takia aika monta kertaa tuli pissat housuun. Olen aina rakastanut maalaiselämää! :D

Kuvasaldon söpöimmän otoksen jätin viimeiseksi: Pete sai uuden ystävän.

Sunnuntaina olisi ollut vielä toisetkin sukujuhlat, mutta valitettavasti ne menivät minulta työ- ja gradujuttujen takia ohi. Kivan viikonlopun ansiosta olen ollut tänään ahkera ja saanut gradua aimoharppauksen eteenpäin. Taidan nähdä jo hieman valoa tunnelin päässä!

Kivaa viikkoa!