Syntymäpäiväsankaritar

Minkä näköinen on kaunis nainen? Minkä ikäinen on kaunis nainen? Voiko yhdeksänkymppinen olla upea ilmestys?

Katsokaa itse.

Isoäitini täyttää tällä viikolla 90 vuotta, mutta juhlistimme synttäreitä käytännön syistä jo viime lauantaina. Olen aina kokenut sielujen sympatiaa isäni äidin kanssa, vaikka monessa suhteessa olemme kovin erilaisia. Hyvin paljon samankaltaisuutta ja samoja luonteenpiirteitäkin löytyy, joten tietty yhteys välillämme on aina ollut olemassa.

Mummini ei ole täyttänyt perinteisen pullantuoksuisen mummin roolia (meidän suvussa näitä pullantuoksuisia naisia saa tosin muutenkin hakea), vaan hänen kanssaan olen keskustellut, katsonut Kauniita ja rohkeita, pelannut korttia, leikkinyt pukeutumisleikkejä, oppinut paljon historiasta (kuten elämästä Karjalassa, evakkomatkasta ja kotikaupunkini paikallishistoriasta) sekä nauranut ja halannut paljon. Mummini on erikoinen persoona, mutta siitä huolimatta, tai juuri siksi, minulle kovin rakas.

Syntymäpäivänsä kunniaksi mummi oli käynyt kampaajalla ja ostanut uuden asun. Hän oli mielestäni äärimmäisen kaunis.

Mummin synttäreiden yhteydessä tapasin pitkästä aikaa myös kummityttöäni. Meillä oli todella ihana päivä yhdessä. Kävimme käärmenäyttelyssä ja hengailimme meillä kahvitellen ja laittautuen juhlaa varten. Nautin keskusteluista tämän suloisen ja älykkään nuoren neidin kanssa. Kinkkisiä kysymyksiäkin esitettiin sekä minulle että Petelle. Yritin avautua hänelle muun muassa kysymyksiin "Miltä tuntuu olla aikuinen?" ja "Mitä teette kun olette kahdestaan kotona?".

Lomaillen

Syysloma on huristanut eteenpäin hurjaa vauhtia. Olen tehnyt paljon asioita, joita toivoin tekeväni. Olen nukkunut paljon, leiponut, nähnyt monia ystäviä ja muita rakkaita, neulonut ja rentoutunut. Eräs neitokainen oli jopa yökylässä. Syyslomaan tiivistyy monta ässää: Suppilovahverot, Sarjaton (kiitos vielä anopille), Syksyn tuoksu, Sosiaalinen elämä, Solsidan, Sienipiirakka, Sienikeitto, Sienipizza (tajusitte varmaan, että Pete on käynyt sienessä).

Viikonlopuksi on vielä monta odotettua touhua edessä. Lauantaina juhlistamme minulle kovin rakkaan isoäitini 90-vuotis päivää. Ennen synttäreitä pääsen kaappaamaan espoolaistuneen kummityttöni pitkästä aikaa itselleni. Suunnitelmissa on ainakin mennä yhdessä suureen käärmenäyttelyyn. Olen monesti potenut huono kummi -fiilistä, mutta nyt minulla on pitkästä aikaa mahdollisuus antaa aikaani hänelle ja selvittää, millaiseksi viitosluokkalaiseksi hän on kasvanut.

Olen ollut niin vapaalla, että vasta tänään pieni stressinpoikanen on alkanut hiipiä mieleeni. Ensi viikolla olisi jälleen isoja haasteita edessä. Lomalla on ihanaa, mutta paluu arkeen saattaa olla sitäkin karumpi.

Pete on onneksi saanut pitää hieman syyslomaa hänkin. Meillä on ollut aikaa pohtia yhdessä elämää monelta kantilta. Mitkä ne olivatkaan ne meidän unelmamme? Mitkä unelmat ovat minun, mitkä hänen ja mistä todella KUMMATKIN haaveilemme? Todella kiinnostavaa ja inspiroivaa.

Syksyistä viikonloppua!

Tampereella nääs

Perjantaina hyppäsin junaan ja lähdin tyttöjen reissuun Tampereelle. Tein vähän kouluhommia ja fiilistelin junatunnelmaa pitkästä aikaa. Pieksämäellä vaihdoin toiseen junaan, jossa pari innokasta naista oli minua odottamassa. Höpöttelimme kuulumisia niin antaumuksella, että ihan sääliksi kävi kanssamatkustajia.

Tampereelle päästyämme suunnistimme onnistuneesti määränpäähämme. Siellä meitä oli odottamassa superihana iltapala ja viikonlopun emäntämme. Ilta kului rauhallisissa merkeissä rupatellen ja toistemme seurasta nautiskellen.

Aamupalan jälkeen huristelimme keskustaan. Pienen kauppa- ja kirppiskierroksen jälkeen treffasin toista ystävääni. Juttua olisi hänenkin kanssaan riittänyt vaikka koko päiväksi, mutta muutaman tunnin jälkeen hyppäsin bussiin ja kohti majapaikkaamme. Saimme tyttöjen iltaan lisävahvistuksen, kun vanha koulukaverimme liittyi seuraamme. Emme olleet nähneet toisiamme pitkään aikaan, mutta jostain kumman syystä (?) juttua riitti entiseen malliin. A oli varannut meille saunan, mikä oli aika mahtavaa. :) Ilta ei jatkunut ravintolaan, vaikka minulle Tampereen yöelämä olisi ollut uusi kokemus. Pohdimme vain, miksi olisimme tuhlanneet illasta ison osan laittautumiselle ja menneet meluisaan baariin keskustelemaan keskenämme. Paljon mukavampaa (ja halvempaa) oli istuskella olohousuissa kotosalla ja nauttia pari siideriä.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, joten sunnuntaina keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja hyppäsimme junaan. Tämä oli kuitenkin viikonloppu, joka jää pitkäksi aikaa muistoihin. Tampere vaikutti oikein mukavalta paikalta, jossa voisi viettää enemmänkin aikaa. Oli myös ihana nähdä ystävän uusi koti ja asuinympäristö. Hänen "uudesta" elämästään tuli konkreettisempi kuva, kun pääsi itse paikan päälle käymään.

Otetaanhan pian uusiksi?!

Ps. Pete ylitti itsensä viikonloppuna ja juoksi 30 (!!) kilometriä Kolin jylhissä maisemissa. Nyt on lihakset jumissa, mutta kuulemma mahtava fiilis. Aika hieno suoritus!

Täydellinen syyskuun aurinko

Koko viikon kohokohta oli ehdottomasti  lauantaiaamuna. Sain herätä ilman kelloa ja jäädä vielä sen jälkeen loikoilemaan peiton alle niin pitkään kuin halusin. Hitaan aamun jälkeen lähdimme kavereiden kanssa nautiskelemaan raittiista ulkoilmasta. Kotikaupunkini yllätti minut: huomasin olevani tutun lammen rannalla, mutta se näytti syksyisen auringon valossa ihan uudelta. Katsokaa mitkä värit!

Pete ehdotti, että otettaisiin lammelle mukaan virvelit. Oli kiva onkia pitkästä aikaa, vaikka saalista ei tullutkaan. Kävelyretken jälkeen suuntasimme vielä kavereiden luokse päiväkahveille.

Minusta on hauska miettiä omaa suhtautumistani vuodenaikoihin ja kuukausiin. Tajusin eilen, että pidän oikeastaan syyskuusta todella paljon, vaikka inhoan syksyä. Elokuun kanssa en tule toimeen, enkä marraskuun. Syyskuu on kuitenkin mahtava! Lokakuukin menettelee. Silloin voi vielä pyöräillä joka paikkaan. Aurinkoiset päivät ovat kauniita ja sadepäivinä voi kököttää kotona sohvannurkassa. Marraskuu on tosi kökkö, mutta pian tulee joulukuu, lumi ja se ihana tunnelma. Syksystä on helpompi selvitä, kun tiedostaa, että nurkan takana odottaa jo jotain paljon hauskempaa.

Lauantai-illan vietimme pitkästä aikaa poikain kanssa. Turistiin ja syötiin vähän iltapalaa (plus teetä ja punkkua). Oli kiva päivä kaikinpuolin.

Viikonloppu tyttöjen tyyliin

Sain nauttia viikonloppuna tärkeiden ihmisten seurasta ja vieraanvaraisuudesta entisessä kotikaupungissa. Mitään suunnitelmia ei ollut - hyvä niin. :) Kaikki olimme kohtuullisen väsyneitä viikon kiireistä johtuen, joten rentoilu tuli tarpeeseen. Univelkaa oli tosin lähtiessä varmaan enemmän kuin tullessa, heh.

Tyttöjen iltoja vietin oikein kolme perätysten eli aikamoista luksusta. Onneksi välillä jokunen mieskin käväisi porukassa tasapainottamassa tilannetta. Päiviin mahtui hyvää ruokaa, kirppislöytöjä, naurua ja keskusteluja - juuri sitä mitä toivoinkin.

Maanantaina tapasin proffani, jonka luota lähdin pala kurkussa. Nyt näyttäisi vahvasti siltä, että minä todella olen valmistumassa. Aivan viimeinen pinnistys gradun kanssa puuttuu, jonka jälkeen voin lähettää työn tarkastettavaksi. Amanuenssi toivotti minut tervetulleeksi publiikkiin. En ehkä aivan vielä voi käsittää ajatusta, ja ihan hyvä niin. (Kuitenkin: pieni JEE!)

Nyt kutsuu sohva ja kainalo. Hyvää loppuviikkoa!

Mökillä tapahtunutta

Pidempi blogihiljaisuus johtuu siitä, etten halunnut viikonloppuna olla koneella ollenkaan. Viime viikko meni sijaistaessa, mikä oli aika ihanaa. Perjantaina olin kuitenkin niin poikki, että äksyilin vain Petelle koko illan ja odotin nukkumaanmenoaikaa enemmän kuin mitään. Lauantaina oli onneksi levännyt ja iloinen mieli. Suuntasimme mökille äidin, isän, mummin ja ukin kanssa. Kuvia on lähinnä vain minusta ja Petestä, koska en uskalla toisista ilman lupaa enemmälti julkaista.

Meillä oli tosi ihanat pari päivää. Aika perusmeiningeissä mentiin (syötiin ja saunottiin), mutta kävimme sentään jälleen minigolfaamassa. Sunnuntai-iltapäivänä ajelimme kotiin mahat kylläisinä ja hyvillä mielin. Kiva oli viettää aikaa oman perheen kesken vaikka toki sisko puuttui porukasta. Onneksi skype on keksitty ja pystyimme soittamaan Espanjaan. Alkuhäsläyksen ja järkyttävän naurukohtauksen jälkeen onnistuimme jopa saamaan aivan oikean keskustelun aikaiseksi.

Tällä viikolla leikin enkun opea lukiossa. Hauska päästä vertailemaan alakoulua, yläkoulua ja lukiota mahdollisina tulevina työpaikkoina. Tämän päivän jälkeen on pakko todeta, että jos jossain vaiheessa oikein valitsemaan pääsisi, niin lukio olisi minun paikkani. Opetettava aine tosin voisi olla joku muu kuin englanti! ;)

Lupsakkaa meininkiä

Viikonloppu meni todella nopeasti ystävien kanssa oleillessa ja touhutessa. Onni on niin hyvät ystävät, että heidän kanssaan voi vain olla. Taika piilee varmasti lukemattomissa yhteisissä illoissa, joita vietimme asuessamme Joensuussa. Turhat jäkitykset on karsiutuneet matkan varrella pois.

Flunssaa oli osalla porukkaa (nyt myös minulla), mutta ei me silti ihan vain oltu. Lauantaina käytiin seuraamassa vähän aikaa lentopalloa, jota H oli tullut Kuopioon pelaamaan. Pääasiassa kuitenkin vain lepäiltiin, syötiin ja saunottiin. Lauantai-iltana villiinnyttiin nautiskelemaan jopa vähän viiniä, kunnes nukahdin olkkarin sohvalle kesken Uutisvuodon. Melkoista meininkiä. :)

Sunnuntaina H:n lentopalloturnaus jatkui, joten me muut suuntasimme aurinkoiselle satamatorille Kalaryssäykseen. Kuopio näytti parhaita puoliaan kylpiessään auringossa. Ryssäyksessä eli markkinoilla oli paljon väkeä - Peten sukulaiset olivat ainakin lähteneet joukolla liikenteeseen. Puoli sukua jututettiin läpi ja kuunneltiin muun muassa savolaisen stand up -koomikon esitystä. Taisi M saada yliannostuksen savolaisvitseistä. :)

Retken päätteeksi pysähdyttiin syömään muurinpohjaletut hillolla ja kermavaahdolla.

Vieraiden suunnattua kotimatkalle, riensimme Peten kanssa vielä sukulaistytön 2-vuotisjuhlille. Menoa ja pikkulasten seuraa riitti siis viikonloppuna kylliksi asti. Ja vaikka oli ihanaa, niin nyt osaa arvostaa jälleen rauhallisia koti-iltoja kynttilänvalossa. ;) Tervetuloa arki!

Amerikkalainen päivällinen

Meille oli tulossa lauantaiksi vieraita, joille olimme luvanneet tehdä ruokaa jo vuosi aiemmin hääleikissä. Perjantaiyönä kävimme Peten kanssa tutun keskustelun Minnan grillin edessä: "Yööök nuo hampurilaiset on ällöjä!" "Voidaanko käydä ihan nopeesti ostamassa jotain?" "Kuka haluaa vapaaehtoisesti syödä tuollasta p*****?" "Meillä on kotona ruisleipää."

Siitä se ajatus sitten lähti. Peten teki vielä grillireissun jälkeenkin mieli hampurilaisia, joten päätimme seuraavana päivänä tehdä niitä omaan tyyliimme (ja hieman terveellisemmin). Minä olin luvannut leipoa omenapiirakkaa. Päätimme yhdistää päivälliseen vielä coca colaa ja olutta sekä jenkkimusaa. Kunnon amerikkalaishenkiset päivälliset siis!

Kaikki oli hyvää! :) Niin ruoka, seura kuin yleinen fiiliskin. Ei kai lauantai-päiviä juuri paremmin voisi viettää.