Se todella iso G

Viime päivät olen ollut kuin tulisilla hiilillä - ison osan aikaa typerä virne naamallani. Tänään sain yli kaksi vuotta kestäneen urakan vihdoin päätökseen eli graduni valmiiksi. En kuvittele, että saavutus on mitään maailmaa mullistavaa, mutta omassa elämässäni kyseessä on iso juttu. Voin vihdoin unohtaa perässäni alituiseen laahanneen gradustressin ja olla oikeasti ylpeä itsestäni. Minä tein sen!

Gradun palautus tarkoittaa kohdallani myös sitä, että pian valmistun ammattiin. Työpaikanhakustressi on tietenkin hieman päällä, mutta onneksi olen saanut tehdä sijaisuuksia jo tovin. Valmistuminen herättää minussa niin paljon tunteita, että niitä on vaikea pukea sanoiksi.

onnellinen - helpottunut - tyhjä - pelokas - innostunut - energinen - väsynyt - tyytyväinen - tunteikas - ylpeä - riehakas

Eräs kysymys nousee mieleeni jatkuvasti: Olenko minä nyt aikuinen? Lisäksi muutama muu kysymys: Saanko työpaikan? Mistä saan työpaikan? Tuleeko minusta hyvä opettaja? Miten opettajat pukeutuvat? Voiko ope pitää blogia? Haluanko valmistujaisjuhlat? Haluanko vielä opiskella? Mitä tarkoittaa, että olen aikuinen? Olenko pian oravanpyörässä?

Kaikesta epävarmuudesta huolimatta, olen viime aikoina ollut onnellisempi kuin pitkään aikaan. Valmistuminen taitaa tehdä minulle hyvää. ;)

Viikonloppu tyttöjen tyyliin

Sain nauttia viikonloppuna tärkeiden ihmisten seurasta ja vieraanvaraisuudesta entisessä kotikaupungissa. Mitään suunnitelmia ei ollut - hyvä niin. :) Kaikki olimme kohtuullisen väsyneitä viikon kiireistä johtuen, joten rentoilu tuli tarpeeseen. Univelkaa oli tosin lähtiessä varmaan enemmän kuin tullessa, heh.

Tyttöjen iltoja vietin oikein kolme perätysten eli aikamoista luksusta. Onneksi välillä jokunen mieskin käväisi porukassa tasapainottamassa tilannetta. Päiviin mahtui hyvää ruokaa, kirppislöytöjä, naurua ja keskusteluja - juuri sitä mitä toivoinkin.

Maanantaina tapasin proffani, jonka luota lähdin pala kurkussa. Nyt näyttäisi vahvasti siltä, että minä todella olen valmistumassa. Aivan viimeinen pinnistys gradun kanssa puuttuu, jonka jälkeen voin lähettää työn tarkastettavaksi. Amanuenssi toivotti minut tervetulleeksi publiikkiin. En ehkä aivan vielä voi käsittää ajatusta, ja ihan hyvä niin. (Kuitenkin: pieni JEE!)

Nyt kutsuu sohva ja kainalo. Hyvää loppuviikkoa!

Mökillä tapahtunutta

Pidempi blogihiljaisuus johtuu siitä, etten halunnut viikonloppuna olla koneella ollenkaan. Viime viikko meni sijaistaessa, mikä oli aika ihanaa. Perjantaina olin kuitenkin niin poikki, että äksyilin vain Petelle koko illan ja odotin nukkumaanmenoaikaa enemmän kuin mitään. Lauantaina oli onneksi levännyt ja iloinen mieli. Suuntasimme mökille äidin, isän, mummin ja ukin kanssa. Kuvia on lähinnä vain minusta ja Petestä, koska en uskalla toisista ilman lupaa enemmälti julkaista.

Meillä oli tosi ihanat pari päivää. Aika perusmeiningeissä mentiin (syötiin ja saunottiin), mutta kävimme sentään jälleen minigolfaamassa. Sunnuntai-iltapäivänä ajelimme kotiin mahat kylläisinä ja hyvillä mielin. Kiva oli viettää aikaa oman perheen kesken vaikka toki sisko puuttui porukasta. Onneksi skype on keksitty ja pystyimme soittamaan Espanjaan. Alkuhäsläyksen ja järkyttävän naurukohtauksen jälkeen onnistuimme jopa saamaan aivan oikean keskustelun aikaiseksi.

Tällä viikolla leikin enkun opea lukiossa. Hauska päästä vertailemaan alakoulua, yläkoulua ja lukiota mahdollisina tulevina työpaikkoina. Tämän päivän jälkeen on pakko todeta, että jos jossain vaiheessa oikein valitsemaan pääsisi, niin lukio olisi minun paikkani. Opetettava aine tosin voisi olla joku muu kuin englanti! ;)

Alkusyksyn mökkeilyä

Viime viikko tuntui monella tapaa jokseenkin nihkeältä. Gradun tekeminen tökki, sisko lähti toiselle puolelle Eurooppaa vaihtoon, syksyn tulo ahdisti ja muutenkin oli aika kökkerö fiilis. Muistelen aiemmilta vuosilta, ettei elokuu ole ollut minun kuukauteni ennenkään. Ilmassa on haikea fiilis, koska rakastamani kesä vetelee viimeisiään, mutta ei ole vielä kunnolla syksy.

Onneksi on viikonloput ja toiset ihmiset. Perjantaina lähdimme ystävien mökille viettämään rentoa iltaa grillauksen, saunan ja seurustelun merkeissä. Ilta-aurinko paistoi ja oli yksinkertaisesti mukavaa. Taisi olla kesän viimeiset grilliherkut lautasella, mutta ei edes harmita. Sen verran antaumuksella noita juustoisia herkkusieniä popsin suuhuni! (Tällaiset illat eivät ole laihduttamista varten.)

Yleensä löydän syksyn tulosta paljon kivojakin asioita, mutta tänä vuonna se tuntuu hieman haastavalle. Elämäntilanne ei ole ihanteellinen, koska en varsinaisesti koe enää olevani opiskelija (vaikka olenkin). En voi fiilistellä paluuta yliopistolle, uusien kynien ja vihkojen ostoa. Toisaalta en ole työelämässäkään eli en pääse nauttimaan (stressaamaan) uusista haasteista. Minun haasteeni tällä hetkellä on saada se hemmetin gradu palautettua ja olla liikaa ahdistumatta asioista, joihin en itse voi juuri vaikuttaa. Proffan kanssa gradun palautusaika on jo lyöty lukkoon, eli melkein perillä ollaan!

Kedon kauneimmat kukkaset

Aika ihana kukkakimppu, eikö?! Kaunehimman kukkakimpun sain mieheltä männä viikolla. Piristi kummasti päivää. :)


Kuvan taustalla näkyy vilaus meidän työ-/puuhahuoneesta, josta olisi mukava näyttää kuvia enemmänkin. Emme vain ole saaneet huonetta vielä kuntoon, vaikka ideoita muhii päässä roppakaupalla. Tällä hetkellä puuhahuoneessa ei juuri oleskella, vaan se on ollut lähinnä pyykinkuivatushuoneena. Minä tosin oleskelen siellä yksinäni pyykkivuorten keskellä gradun parissa joka päivä. Viihtyisäksi huonetta ei kuitenkaan vielä voi sanoa.

Toivottavasti nyt kesän aikana saisimme Peten kanssa huoneen kuntoon, niin olisi vieraidenkin miellyttävämpi majoittua meille. Kesän projekteina tiedossa siis puuhahuoneen raivaus ja uudelleen järjestely, vanhan penkin kunnostus ja mahdollisesti yhden lipaston maalaus.

Ennen niitä minulla olisi vielä yksi hieman isompi projekti kesken. Tänään lähetän tekstiä professorille ja torstaina huristelen Joensuuhun tapaamaan häntä. Sormet ja varpaat ristiin että kaikki menisi hyvin!

Joensuu kutsuu

Eilen oli aikamoinen supernainen -päivä, kun aamulla menin yliopistolle graduhommiin ja sieltä pyöräilin seurakunnalle työpalaveriin. En ollut tajunnut, että seukkarilla menee monta tuntia, joten energiat oli aika vähissä kun illalla pyöräilin nälkäisenä kotiin. Sitä kivempi olikin sitten käydä saunassa ja ruveta hyvillä mielin nukkumaan. Enemmän tällaisia päiviä kun todella tuntee saaneensa jotain konkreettista aikaan!

Ei niin kiire päivä kuitenkaan ettenkö olisi kerennyt aamulla ottaa muutaman kuvan uudesta tukasta! Oletteko muuten huomanneet miten tiukassa on ilot nykyään, kun jauhan vaan tästä uudesta leikkauksesta?! :D

On onneksi toinenkin ilon aihe tänään tiedossa. Lähden ystävien luokse Joensuuhun. Luvassa ainakin graduvertaistukea, juttuseuraa, Euroviisuja (oikea viisustudio) ja vähän ehkä sitä gradun työstämistäkin. Sunnuntaina suuntaamme kaikki ystävän pappisvihkimykseen Mikkeliin. Pete viettää samaan aikaan polttariviikonloppua hieman pohjoisemmassa Suomessa.

Tajusin eilen, että riparit lähestyvät koko ajan hirveällä vauhdilla! Reilun viikon päästä starttaa jo ensimmäinen. Toisaalta on mahtava lähteä leirille, mutta onhan se aina vähän kirpaisevaa lähteä pitkäksi aikaa (no, viikoksi) pois kotoa. Luulen, että se tekee minulle kuitenkin tällä hetkellä ihan hyvää. Joutuu laittamaan graduahdistelut hetkeksi nurkkaan. Ne 15-kesäiset antavat varmasti tarpeeksi muuta ajateltavaa!

Palaan ensi viikolla blogin pariin. Kesäistä viikonloppua!

Elämä = Valmistuminen

Elämäni tähän mennessä suurin haaste taitaa olla tämä gradun kirjoittaminen. Kaikki muut opinnot ovat jo onnellisesti takanapäin, mutta vielä yksi iso mörkö edessä. Olen joutunut nyt loppukeväästä priorisoimaan asioita elämässäni niin, ettei mikään vain häiritsisi gradutyötäni eli valmistumistani. En tiedä kuinka järkevää se on, mutta omalla kohdallani kaikki muut keinot on jo käytetty.

Olen huomannut, että gradu etenee vain jos olen kaikki päivät kotona neljän seinän sisällä, en harrasta mitään (sekin energia pois gradusta) ja tyrehdytän sosiaalisen elämäni minimiin. Tietenkään kaikilla homma ei toimi parhaiten näin. Tällä hetkellä ajatukset ovat jo kovasti tulevaisuudessa ja toivon kovasti ettei minun parin kuukauden päästä tarvitsisi tähän asiaan enää aikaani käyttää.

Jollain kieroutuneella tavalla olen alkanut saada tyydytystä omasta tekstistäni. Olenko minä todella kirjoittanut tuonkin? :P Enemmän tämä prosessi on ollut tosin vain pään takomista seinään. Kaipaisin niin kovasti jonkinlaista vertaisryhmää, jolle voisin purkaa tuntojani. Haluaisin istua kahvilla ja urputtaa. Yksinäistä työtä tämä valitettavasti on. Alusta loppuun saakka.

Ystävät ja läheiset, koittakaa jaksaa minua vielä vähän aikaa.

Onneksi huomenna Petellä ja minulla on yhteinen vapaapäivä. Hellettäkin on oikein luvattu! Ihanaa vapaapäivän aattoa teille!

Kuulumisia

Tulin pikapäivittämään hieman kuulumisia, koska blogissa on ollut niin monen päivän tauko. Viikonloppu vierähti siis ystävän polttareissa (oli huippua!) ja tarkoitus oli palata sunnuntaina kotiin. Toisin kävi, kun sain viikon sijaisuuden Joensuusta ja olen nyt ollut täällä opettamassa pitkästä aikaa.

Olen opettanut viimeksi vuosi sitten eli aikamoinen ponnistus oli aloittaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni opetan nyt psykologiaa, mikä tuo hommaan lisähaastetta. Alkuviikko meni melkein täysin tunteja suunnitellessa, mutta onneksi nyt alkaa jo sujua. Ihania keskusteluja ja suloisia oppilaita! Huomaan, että (varsinkin) psykan opena minulla on vielä paljon opittavaa. Toivotaan, että lukiolaisille jäisi viikosta edes jotain asioita päähän! :D

Loppuviikon Joensuussa aion käyttää gradun eteenpäin viemiseen. Kävin perjantaina professorin kanssa juttusilla ja sain paljon uusia johtolankoja. Onneksi tähän viikkoon on sisältynyt muutakin kuin työtä ja opiskelua. Olen saanut viettää aikaa rakkaiden ystävien kanssa, katsoa jääkiekkoa ja seurustella ihastuttavan pienen tyttösen kanssa. Alkuviikon olen asunut ystävieni luona, joilla on 1-vuotias lapsi. Saara ilmeisesti luulee, että olen muuttanut heille ja on siksi ottanut minut osaksi perhettä. :)

Ikävä kotiinkin jo olisi. Petellä on tänään synttärit ja aika surkeeta on olla kaukana toisesta. Ehkä sitä sitten osaa taas hieman enemmän arvostaa yhteistä aikaa viikonloppuna.

http://kotioppijat.blogspot.com/

Kivaa viikkoa! Palaan asiaan muutaman päivän päästä!

Västäräkistä vähäsen

Nyt se on jo ihan kulman takana. Tuntuu, että kevät on mennyt todella nopeasti ja ihan kohta on kesä. Eilen ulkoiltiin auringonpaisteessa ja bongattiin talomme edestä suloisia kukkasia. Katsotaan miten paljon kukkia maan sisältä meidän etupihalle kesän kuluessa paljastuukaan. :) Tänään on jälleen harmaampi keli, mikä heijastuu heti työmotivaatioon. Olen yrittänyt hauskuuttaa itseäni opiskelun lomassa kuuntelemalla klassista musiikkia, koska muunlaiset musiikkityylit häiritsevät keskittymistä. Keinot on monet.

Onneksi tähänkin päivään sisältyy monta mukavaa asiaa. Peten työkuviot ensi syksyn suhteen varmistuivat (kivi putosi sydämeltä), näen serkkuani pitkästä aikaa ja illalla on aikaa hoitaa muutama kotijuttu yhdessä alta pois. Haaveena olisi, että saisimme keltaista huonetta taas piirun verran valmiimpaan kuosiin. Normielämää siis täällä. Ja kohta on jo vappu! Saa nähdä mitä siitä tulee tänä vuonna kun ei ole enää perinteistä opiskelijavappua Joensuussa. Toisaalta on hauska lähteä katsomaan kavereita kaupungille ilman suurempia suunnitelmia. Toivotaan aurinkoista keliä vapuksi, koska meillä ei ainakaan yksiäkään juhlia enää juhlita! (Naapurin kanssa on vielä melko tulehtuneet välit tupaantuliaisista johtuen. Ups.)


Sääennustuksessa luvattiin huomiseksi jälleen lämmintä! :)

Gradu - ei mikään ihan helppo nakki

Luvassa graduaiheinen postaus. Skippaa suosiolla jos aihe ei kiinnosta. :)

Tällä hetkellä elämäni (vähintään ajatukseni) täyttää hyvin suurelta osin gradun parissa puuhasteleminen. Puuhastelua se on tainnut viime aikoihin asti olla, vaikka aihe on ollut selvillä jo yli kaksi vuotta. Muut opinnot olen suorittanut ja tarkoituksena olisi valmistua kesällä, joten loppukevät on tiukkaa gradun parissa puurtamista. En tiedä kiinnostaako ketään muiden kouluahdistelut, mutta ajattelin silläkin uhalla tehdä postin gradusta ja sen tekemiseen liittyneestä elämänkoulusta. Laitan jakoon parhaimmat vinkkini, joilla itse olen saanut työtäni etenemään. Jospa niistä olisi jolle kulle toisellekin edes pientä hyötyä.

Taustaksi kerron, etten ole yhtään ns.tutkijaluonne. Monille muille gradun tekeminen on varmasti helpompaa kuin minulle. Toisille työtavat ja motivaatio tulevat luonnollisemmin, mutta itse kaipasin juuri näitä konkreettisia työtapavinkkejä. Graduseminaarissa käsiteltiin tärkeitä asioita sisällön näkökulmasta, mutta yksinkertaiset käytännönvinkit jäivät vähälle.

1) Haali itsellesi vertaisryhmää. Ongelmat eivät tunnu niin suurilta kun niitä pystyy puhumaan auki jollekin toiselle henkilölle. Parhaiten tähän soveltuu sellainen tyyppi, joka on samassa tilanteessa kuin sinä. Parhaat käytännönvinkit olen saanut muilta graduntekijöiltä.

2) Kirjoita gradupäiväkirjaa. Tämän tajusin onneksi jo hyvissä ajoin! "Päiväkirjaa" olen kirjoittanut koneelle aina kun olen päässyt työssäni eteenpäin. En kerro sinne juurikaan tuntojani tms. vaan konkreettisia asioita mitä olen jo tehnyt, mitä minun täytyisi tehdä seuraavaksi jne. Välillä kun olen hukassa, palaan gradupäiväkirjaan ja muistan, mitä seuraavaksi olikaan ohjelmassa.

3) Aikatauluta. Tässä on sijainnut oma akilleenkantapääni. Olen laiska ja vihaan gradun tekemistä, joten olen ollut hyvä valehtelemaan itselleni. Jos olen tehnyt jonain päivänä oikeita hommia tunnin, olen sanonut itselleni "ihan hyvin tehty". Totuus on, ettei itseään huijaamalla ja muita hommia tekemällä gradu edisty. Viime viikolla tajusin, että samoin kuin laihduttajat listaavat syömisensä, minä listaan graduun käytetyt tunnit ylös. Kirjaan vain sen ajan, jonka olen käyttänyt todelliseen kirjoittamiseeen. Muuhun graduun liittyvään, joista ei vähimpänä ajatustyö, saa kulumaan useita tunteja päivässä. Mistä tullaankin seuraavaan vinkkiin:

4) Hyväksy se, että lähdeaineiston läpikäyminen, lukeminen uudelleen ja uudelleen, kirjallisuuden etsiminen ja ajattelutyö ovat välttämättömiä osia gradutyöskentelyssä. Jos jonain päivänä et ole kirjoittanut mitään, mutta muuten askaroinut gradun parissa useita tunteja, päivä voi olla onnistunut ja voit olla tyytyväinen itseesi.

5) Jos olet yhtä onneton graduntekijä kuin minä, tarvitset tavoitteita. Suosittelen, että teet muut opinnot ensin valmiiksi ja säästät gradun viimeiseksi makupalaksi. Valmistumisessa jos jossakin on tavoitetta kylliksi!

6) Yritä pitää positiivinen mieli gradun suhteen. (Helpommin sanottu kuin tehty!) Ota ajatuksiisi vain pala kerrallaan ja yritä ajatella, ettei työskentely niin p***** ole. Välillä se on oikeasti ihan kivaa. Varsinkin kirjoitusvaiheessa tulee onnistumisenkokemuksia. Työ etenee varmasti paremmin kun suhtaudut siihen haasteena, ystävällisesti.

Itse suhtaudun graduun samoin kuin synnytykseen: aika monet nössömmätkin ovat siitä selviytyneet!

Minulla on vielä iso urakka edessä, jotta joskus saisin oman työni valmiiksi. Voi olla, että olen siksi huono neuvomaan muita. Ehkä joku toinen motivaatiopulan kourissa kamppaileva voi saada vinkeistäni jonkun kipinän.

Ensi viikolla muiden aiheiden pariin! :)

Eräjormani mun

Heti pitää tulla kertomaan, että olen aika innoissani tästä uudesta blogipohjasta! Eilen jo kovasti pohdin tulevia juttuja. Ilmiselvästi vaihtelu virkistää.

Eilen oli muutenkin hyvä päivä. Graduhommat menivät aamulla tahmomiseksi, joten päätin lähteä mummolakierrokselle. Ukki oli pyytänyt minua (MINUA!?) atk-tukihenkilökseen, siispä suuntasin ensimmäiseen mummolaan lounaalle ja auttamaan ukkia. Saimme kuin saimmekin wordin pelittämään! Touhuilun lomassa oli hauska seurustella isovanhempien kanssa.

Mummi kaivoi kaapin perukoilta minulle myös joululahjatoiveenani olleet pitkävartiset villasukat, jotka olivat hänen mielestään niin rumat, ettei ne olleet kelvanneet lahjaksi! Itsekudotut ihanuudet olivat lojuneet purku-uhan alla monta kuukautta! Onneksi ne löysivät lopulta onnellisen uuden omistajan luokse. Viimeistään ensi syksynä ne pääsevät varmasti kovaan käyttöön!

Yksi mummola ei minulle riittänyt (ja minulla oli auto käytössä), joten seuraavaksi suuntasin toisen mummini luokse. Jälleen kahviteltiin ja seurusteltiin. Jos joskus on huono gradupäivä, suosittelen mummolakierrosta mikäli vain mahdollista!

Tämän postini varsinainen idea oli esitellä parempi puoliskoni eli mieheni Pete. Räpsin muutamia kuvia hänestä toissapäivänä kun hän oli lähdössä majavametsälle. Kyllä, eräjorma henkeen ja vereen. Minusta on hauska, että Pete harrastaa eräilyä, kalastusta ja metsästystä. Parasta siinä on, ettei hän pakota minua mukaan, koska itse olen todellinen kaupunkilaistyttö. Voin oman innostukseni mukaan joskus lähteä lyhyille retkille tai kesällä kalalle, mutta painostusta ei ole. Keskiviikon metsästysretkeltä hän toi kotiin majavan! Ressukka oli saanut nuolen suoraan päähän ja sitä sitten kotona yötä myöten nyljettiin. Tänään saan maistaa elämäni ensimmäistä kertaa majavapaistia.

On mieheni kaikkea muutakin kuin eräjorma, mutta siitä lisää joskus myöhemmin. Saamme viikonlopuksi jälleen odotettuja vieraita Joensuusta! Illalla Heikki tulee meille, kuulemma saunomaan ja nollaamaan viikon. :D Perheen naisväki liittyy seuraan huomenna. Huippua! Ikävä on jo ollutkin.

Hauskaa viikonloppua sinullekin!