Lomaillen

Syysloma on huristanut eteenpäin hurjaa vauhtia. Olen tehnyt paljon asioita, joita toivoin tekeväni. Olen nukkunut paljon, leiponut, nähnyt monia ystäviä ja muita rakkaita, neulonut ja rentoutunut. Eräs neitokainen oli jopa yökylässä. Syyslomaan tiivistyy monta ässää: Suppilovahverot, Sarjaton (kiitos vielä anopille), Syksyn tuoksu, Sosiaalinen elämä, Solsidan, Sienipiirakka, Sienikeitto, Sienipizza (tajusitte varmaan, että Pete on käynyt sienessä).

Viikonlopuksi on vielä monta odotettua touhua edessä. Lauantaina juhlistamme minulle kovin rakkaan isoäitini 90-vuotis päivää. Ennen synttäreitä pääsen kaappaamaan espoolaistuneen kummityttöni pitkästä aikaa itselleni. Suunnitelmissa on ainakin mennä yhdessä suureen käärmenäyttelyyn. Olen monesti potenut huono kummi -fiilistä, mutta nyt minulla on pitkästä aikaa mahdollisuus antaa aikaani hänelle ja selvittää, millaiseksi viitosluokkalaiseksi hän on kasvanut.

Olen ollut niin vapaalla, että vasta tänään pieni stressinpoikanen on alkanut hiipiä mieleeni. Ensi viikolla olisi jälleen isoja haasteita edessä. Lomalla on ihanaa, mutta paluu arkeen saattaa olla sitäkin karumpi.

Pete on onneksi saanut pitää hieman syyslomaa hänkin. Meillä on ollut aikaa pohtia yhdessä elämää monelta kantilta. Mitkä ne olivatkaan ne meidän unelmamme? Mitkä unelmat ovat minun, mitkä hänen ja mistä todella KUMMATKIN haaveilemme? Todella kiinnostavaa ja inspiroivaa.

Syksyistä viikonloppua!

Vuosi naimisissa

Meillä on tänään ensimmäinen hääpäivämme. Tasan vuosi sitten koimme aivan upean ja ihanan päivän, jota edelleen usein lämmöllä muistelen. Väkevimpänä muistona mieleen on jäänyt käveleminen alttarille isän käsipuolessa ja kaikkien rakkaiden ihmisten näkeminen kirkon penkissä. Koko vihkimessu jäi mieleen kauniina, lämminhenkisenä ja tunnelmallisena tilaisuutena. Tahdoimme rakastaa toisiamme kuolemaan saakka. Edelleen tahdon yhtä lailla.

Jokaisella ihmisellä on elämässään sekä hyviä että huonoja juttuja. Asioita, jotka ovat mallillaan ja niitä, joihin toivoisi muutosta tai kohennusta. Minun elämässäni yksi parhaista onnen lähteistä on se, että olen löytänyt itselleni sopivan kumppanin. Elämä on sen suhteen helppoa, ettei parisuhdettaan tarvitse jatkuvasti kyseenalaistaa. Siitä pitäisi muistaa olla useammin kiitollinen, eikä murehtia muita juttuja.

Hääpäiväksi osui hankalasti maanantai, joten vietimme treffi-iltaa jo lauantaina. Kuopiossa oli tapahtuma satamassa, joka sisälsi muun muassa yötivolin. Kävimme maailmanpyörässä (minä jalat tutisten) ihastelemassa kaupungin maisemia. Istuskelimme terassilla ja seurasimme ohikulkevia ihmisiä. Hauskaa, että Kuopiossa välillä järjestetään jotain ohjelmaa! Ilta huipentui hienoon ilotulitukseen, jota katselimme aitiopaikalta aallonmurtajan päästä.

Aika siirappista tekstiä, tiedän. :) En ole pohjimmiltani kovin romanttinen ihminen, mutta tällaiseen hääpäiväromantiikkaan minäkin kykenen! Onnea meille!

Omenapuu takapihalla

En ole vielä täysin päättänyt rakastanko asuinaluettamme, mutta ainakin rakastan olohuoneestamme aukeavaa maisemaa. Alueen ehdottomiin plussapuoliin kuuluu romanttiset vanhat puutalot, joita yleensä asuttaa useampi perhe. Yhdestä isosta talosta on siis tehty monta asuntoa. Ajatuksena tosi hauska, mutta en tiedä sitten millaista elo naapureiden kanssa samassa pihassa todellisuudessa on.

Aivan olohuoneen ikkunan alla kasvaa kaunis omenapuu, jonka heräämistä kesään on ollut ilo seurata. Nyt mennään siinä pisteessä, että suurin osa kukista on vasta nupullaan, mutta osa jo auennut. Ihana alkukesän kauneus!

Maanantaina minulla starttaa eka leiri, joten ajattelin ottaa pehmeän laskun vesisateiseen maalaiselämään. Suuntaamme mökille saunomaan yhdeksi yöksi ja yritän parhaani mukaan saada karistettua koulumurheet olkapäiltä. Viikonloppu on pyhitetty rentoutumiselle ja parisuhteelle, ensi viikko taas niille 15-kesäisille.

Viime viikko oli tunnetasolla aikamoista vuoristorataa, mutta sitäkin kivemmalta tuntuu taas kun on kunnolla puhdistettu ilmaa. Torstai tuntui ihan perjantailta. Parvekkeettomat ihmiset vilvoittelevat saunan jälkeen ikkunassa. Elämänmakuinen elämä on parasta.

Tänään heräsin ilman herätyskelloa ja juttelin miehen kanssa siitä, mitä mielikuvia menneistä onnenhetkistä tulee mieleen. Yleensä niihin liittyy jotain spesiaalia: matka, retki, rentous, hyvä seura, monesti kesä. Ihan tavallisetkin asiat tekevät onnelliseksi, mutta parhaiten muistoihin jäävät mieleen ne hetket, kun on tehty jotain tavallisesta poikkeavaa. Päätin, että tänä kesänä tartun tällaisiin tilaisuuksiin ja hankin monta onnenmuistoa lisää.

Nautitaan viikonlopusta sateesta huolimatta!

Rentouttava helatorstai

Olipa mahtavaa viettää yksi vapaapäivä keskellä viikkoa (ja keskellä graduahdistusta). Tiedän, ettei helatorstain idea ole olla "vain" vapaapäivä, mutta tässä tilanteessa se oli minulle toivottu hengähdystauko. Vietimme Peten kanssa rentoa aamua, jonka jälkeen siivosimme pitkästä aikaa koko asunnon. Pete pesi ikkunatkin! <3

Iltapäivällä lähdimme kesäpäivään kävelylle. Ensimmäinen päivä tänä vuonna kun tarkenin olla ilman pitkähihaista. Kävelimme käsikädessä (awww) ja puhuimme siitä, miten aiomme kävellä käsikädessä vielä viiden vuoden ja viidenkymmenen vuoden päästä (awwwww). Liian usein näkee pariskuntia, joiden väliin on tullut liikaa tilaa. Pahimmassa tapauksessa nämä pariskunnat kävelevät lenkillä peräkanaa. Kutsukaa vain naiiveksi, mutta me emme tule sellaisiksi!

 Lenkin jälkeen aloimme kummatkin näpertelemään harrastustemme parissa. Minä sain pitkästä aikaa kiinni naisellisuudestani ja tein itselleni kunnon kynsihuollon. Kynnet olivat päässeet todella karmeaan kuntoon, joten panostus ei ollut aivan turhanpäiväinen. ;) Pete näperteli perhojensa parissa, koska kalareissulle lähtö koittaa tänään. Päivän kruununa naapuri (se kivempi tien toiselta puolelta) liittyi seuraamme ja katsoimme kuinka leijonat päihittivät jenkit jännittävässä pelissä.

Tänään Pete lähtee siis kavereidensa kanssa viikonlopuksi kalalle ja minä vietän yhdistettyä mökki-graduviikonloppua. Voitte arvata kumpaa odotan enemmän. Ulkona on tällä hetkellä pilvistä ja sateista, mutta lämpötila keikkuu +25 asteessa. KESÄ!

Lämmintä viikonloppua!

Äitienpäivän pyöräretki

Eilisen äitienpäivän ja kauniin auringonpaisteen kunniaksi lähdimme Peten kanssa pitkästä aikaa yhdessä kunnon pyörälenkille. Ensin suunnitelmissa oli ajaa Tahkon mökillemme (60 km), mutta pieni järjenääni sanoi, että ehkä matka saattaisi olla liian raskas. Määränpääksi valikoitui sitten Peten porukoiden mökki n 10 kilometrin päässä. Lähdin liikkeelle hieman turhan rivakasti ja voimat meinasivat loppua kesken (kiitin luojaa etten ollut lähtenyt sinne Tahkolle! :D). Parin tunnin levon ja tankkauksen jälkeen jaksoin onneksi pyöräillä hyvin takaisin kotiin. Pete on onneksi niin kärsivällinen, että jaksoi ajella hiljemminkin.

Pyöräilykauden lisäksi avattiin myös grillikausi kesäisissä maisemissa. Aika paljon leikittiin myös Uskon kanssa, kuten kuvasta näkyy. Kuinkahan monta kertaa olen jo sanonut: voi kuinka nautinkaan tästä vuodenajasta! Kesä ihan kynnyksellä ja kaikki lämpimät päivät vielä edessä päin.

Tänään meillä on tiedossa äitienpäivä osa 2 kun oma äitini ja siskoni tulevat meille kahvittelemaan. Onneksi äitejä voi nähdä muulloinkin kuin virallisena päivänä! Kiitos kaikille äideille (minun ja Peten) ja mummoille huolenpidostanne.

Metsästäjän vaimo

Viime perjantaina sain maistaa elämäni ensimmäistä kertaa majavan lihaa. Ekologista ja tuoretta, oman Robin Hoodini ampumaa ravintoa suoraan metsästä. Kuulostaapa alkukantaiselta. Ihan hyvää oli! :)

Eilen Pete oli taas majavajahdissa ja tällä kertaa isänsä osui kohteeseen. Ilmeisesti lisää majavanlihaa tiedossa lähiaikoina. Nam? :D Kuten aiemmin jo kerroin, en kuvailisi itseäni luontoihmiseksi (vaikka luonnossa liikkuminen joskus nautittavaa onkin). Siksi minun on usein hankala ymmärtää mieheni intohimoa metsästystä kohtaan. En koe, että siinä olisi mitään epäeettistä, koska eläimet ovat saaneet elää vapaasti luonnossa hyvää elämää, mutta en silti ihan tajua sitä pointtia. Ajetaan ensin autolla paikkaan x, rämmitään metsässä joelle, kökitään tuntikausia hiljaisuudessa passissa ja lopulta kun majava uskaltaa tulla esiin, yritetään osua siihen jousipyssyllä. Usein ammutaan vielä ohi.

Onneksi minun ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkia mieheni harrastuksia. Minusta on hauskaa, että meillä on joissain asioissa erilaiset kiinnostuksenkohteet. Nautin siitä, että näen Peten innon ja onnen harrastuksiaan kohtaan. Se riittää minulle. Sanomattakin lienee selvää, että olen hurjan onnellinen kun metsästyskausi päättyy vappuna.

Ensi viikkoa odotellessa! ;)

Eräjormani mun

Heti pitää tulla kertomaan, että olen aika innoissani tästä uudesta blogipohjasta! Eilen jo kovasti pohdin tulevia juttuja. Ilmiselvästi vaihtelu virkistää.

Eilen oli muutenkin hyvä päivä. Graduhommat menivät aamulla tahmomiseksi, joten päätin lähteä mummolakierrokselle. Ukki oli pyytänyt minua (MINUA!?) atk-tukihenkilökseen, siispä suuntasin ensimmäiseen mummolaan lounaalle ja auttamaan ukkia. Saimme kuin saimmekin wordin pelittämään! Touhuilun lomassa oli hauska seurustella isovanhempien kanssa.

Mummi kaivoi kaapin perukoilta minulle myös joululahjatoiveenani olleet pitkävartiset villasukat, jotka olivat hänen mielestään niin rumat, ettei ne olleet kelvanneet lahjaksi! Itsekudotut ihanuudet olivat lojuneet purku-uhan alla monta kuukautta! Onneksi ne löysivät lopulta onnellisen uuden omistajan luokse. Viimeistään ensi syksynä ne pääsevät varmasti kovaan käyttöön!

Yksi mummola ei minulle riittänyt (ja minulla oli auto käytössä), joten seuraavaksi suuntasin toisen mummini luokse. Jälleen kahviteltiin ja seurusteltiin. Jos joskus on huono gradupäivä, suosittelen mummolakierrosta mikäli vain mahdollista!

Tämän postini varsinainen idea oli esitellä parempi puoliskoni eli mieheni Pete. Räpsin muutamia kuvia hänestä toissapäivänä kun hän oli lähdössä majavametsälle. Kyllä, eräjorma henkeen ja vereen. Minusta on hauska, että Pete harrastaa eräilyä, kalastusta ja metsästystä. Parasta siinä on, ettei hän pakota minua mukaan, koska itse olen todellinen kaupunkilaistyttö. Voin oman innostukseni mukaan joskus lähteä lyhyille retkille tai kesällä kalalle, mutta painostusta ei ole. Keskiviikon metsästysretkeltä hän toi kotiin majavan! Ressukka oli saanut nuolen suoraan päähän ja sitä sitten kotona yötä myöten nyljettiin. Tänään saan maistaa elämäni ensimmäistä kertaa majavapaistia.

On mieheni kaikkea muutakin kuin eräjorma, mutta siitä lisää joskus myöhemmin. Saamme viikonlopuksi jälleen odotettuja vieraita Joensuusta! Illalla Heikki tulee meille, kuulemma saunomaan ja nollaamaan viikon. :D Perheen naisväki liittyy seuraan huomenna. Huippua! Ikävä on jo ollutkin.

Hauskaa viikonloppua sinullekin!