Syntymäpäiväsankaritar

Minkä näköinen on kaunis nainen? Minkä ikäinen on kaunis nainen? Voiko yhdeksänkymppinen olla upea ilmestys?

Katsokaa itse.

Isoäitini täyttää tällä viikolla 90 vuotta, mutta juhlistimme synttäreitä käytännön syistä jo viime lauantaina. Olen aina kokenut sielujen sympatiaa isäni äidin kanssa, vaikka monessa suhteessa olemme kovin erilaisia. Hyvin paljon samankaltaisuutta ja samoja luonteenpiirteitäkin löytyy, joten tietty yhteys välillämme on aina ollut olemassa.

Mummini ei ole täyttänyt perinteisen pullantuoksuisen mummin roolia (meidän suvussa näitä pullantuoksuisia naisia saa tosin muutenkin hakea), vaan hänen kanssaan olen keskustellut, katsonut Kauniita ja rohkeita, pelannut korttia, leikkinyt pukeutumisleikkejä, oppinut paljon historiasta (kuten elämästä Karjalassa, evakkomatkasta ja kotikaupunkini paikallishistoriasta) sekä nauranut ja halannut paljon. Mummini on erikoinen persoona, mutta siitä huolimatta, tai juuri siksi, minulle kovin rakas.

Syntymäpäivänsä kunniaksi mummi oli käynyt kampaajalla ja ostanut uuden asun. Hän oli mielestäni äärimmäisen kaunis.

Mummin synttäreiden yhteydessä tapasin pitkästä aikaa myös kummityttöäni. Meillä oli todella ihana päivä yhdessä. Kävimme käärmenäyttelyssä ja hengailimme meillä kahvitellen ja laittautuen juhlaa varten. Nautin keskusteluista tämän suloisen ja älykkään nuoren neidin kanssa. Kinkkisiä kysymyksiäkin esitettiin sekä minulle että Petelle. Yritin avautua hänelle muun muassa kysymyksiin "Miltä tuntuu olla aikuinen?" ja "Mitä teette kun olette kahdestaan kotona?".

Se todella iso G

Viime päivät olen ollut kuin tulisilla hiilillä - ison osan aikaa typerä virne naamallani. Tänään sain yli kaksi vuotta kestäneen urakan vihdoin päätökseen eli graduni valmiiksi. En kuvittele, että saavutus on mitään maailmaa mullistavaa, mutta omassa elämässäni kyseessä on iso juttu. Voin vihdoin unohtaa perässäni alituiseen laahanneen gradustressin ja olla oikeasti ylpeä itsestäni. Minä tein sen!

Gradun palautus tarkoittaa kohdallani myös sitä, että pian valmistun ammattiin. Työpaikanhakustressi on tietenkin hieman päällä, mutta onneksi olen saanut tehdä sijaisuuksia jo tovin. Valmistuminen herättää minussa niin paljon tunteita, että niitä on vaikea pukea sanoiksi.

onnellinen - helpottunut - tyhjä - pelokas - innostunut - energinen - väsynyt - tyytyväinen - tunteikas - ylpeä - riehakas

Eräs kysymys nousee mieleeni jatkuvasti: Olenko minä nyt aikuinen? Lisäksi muutama muu kysymys: Saanko työpaikan? Mistä saan työpaikan? Tuleeko minusta hyvä opettaja? Miten opettajat pukeutuvat? Voiko ope pitää blogia? Haluanko valmistujaisjuhlat? Haluanko vielä opiskella? Mitä tarkoittaa, että olen aikuinen? Olenko pian oravanpyörässä?

Kaikesta epävarmuudesta huolimatta, olen viime aikoina ollut onnellisempi kuin pitkään aikaan. Valmistuminen taitaa tehdä minulle hyvää. ;)

And that´s who I am

Bongasin kaverini blogista uudenlaisen idean kertoa jotain itsestään. Kopsasin heti tänne. Kuvat löytyvät täältä. Kopsasin kuvia hyvin spontaanisti ajattelematta sen kummemmin, joten lopputuloksesta tuli yllättäen jopa henkilökohtainen. Luultavasti tämä kertoo jotain minusta. Ainakin itse koin "testin" mielenkiintoiseksi. Tehkää te muutkin!

Täydellinen syyskuun aurinko

Koko viikon kohokohta oli ehdottomasti  lauantaiaamuna. Sain herätä ilman kelloa ja jäädä vielä sen jälkeen loikoilemaan peiton alle niin pitkään kuin halusin. Hitaan aamun jälkeen lähdimme kavereiden kanssa nautiskelemaan raittiista ulkoilmasta. Kotikaupunkini yllätti minut: huomasin olevani tutun lammen rannalla, mutta se näytti syksyisen auringon valossa ihan uudelta. Katsokaa mitkä värit!

Pete ehdotti, että otettaisiin lammelle mukaan virvelit. Oli kiva onkia pitkästä aikaa, vaikka saalista ei tullutkaan. Kävelyretken jälkeen suuntasimme vielä kavereiden luokse päiväkahveille.

Minusta on hauska miettiä omaa suhtautumistani vuodenaikoihin ja kuukausiin. Tajusin eilen, että pidän oikeastaan syyskuusta todella paljon, vaikka inhoan syksyä. Elokuun kanssa en tule toimeen, enkä marraskuun. Syyskuu on kuitenkin mahtava! Lokakuukin menettelee. Silloin voi vielä pyöräillä joka paikkaan. Aurinkoiset päivät ovat kauniita ja sadepäivinä voi kököttää kotona sohvannurkassa. Marraskuu on tosi kökkö, mutta pian tulee joulukuu, lumi ja se ihana tunnelma. Syksystä on helpompi selvitä, kun tiedostaa, että nurkan takana odottaa jo jotain paljon hauskempaa.

Lauantai-illan vietimme pitkästä aikaa poikain kanssa. Turistiin ja syötiin vähän iltapalaa (plus teetä ja punkkua). Oli kiva päivä kaikinpuolin.

Hyvä päivä

Hyvän päivän ainekset:

Pitkät unet alla.

Aamuhalit.

Suosikkiaamupala (kuvassa turkkilaista jogurttia, siemeniä, kiiviä).

Gradun eteneminen.

Kahvitauolla kiinnostava dokkari Afganistanin naisten asemasta.

Aurinko.

Tunnin hikilenkki ystävän kanssa.

Liekehtiminen gradun kanssa.

Yhteydenotto kolmen päivän sijaisuudesta ensi viikolle.

Iltapäiväkahvit miehen kanssa.

Hetki sohvalla pötköttelyä.

Uusien kenkien ihastelu.

Edessä ilta täynnä kivaa ohjelmaa.


Melko pieniä lopulta ne elämän ilot.

Aurinkoista viikonloppua!

Alkusyksyn mökkeilyä

Viime viikko tuntui monella tapaa jokseenkin nihkeältä. Gradun tekeminen tökki, sisko lähti toiselle puolelle Eurooppaa vaihtoon, syksyn tulo ahdisti ja muutenkin oli aika kökkerö fiilis. Muistelen aiemmilta vuosilta, ettei elokuu ole ollut minun kuukauteni ennenkään. Ilmassa on haikea fiilis, koska rakastamani kesä vetelee viimeisiään, mutta ei ole vielä kunnolla syksy.

Onneksi on viikonloput ja toiset ihmiset. Perjantaina lähdimme ystävien mökille viettämään rentoa iltaa grillauksen, saunan ja seurustelun merkeissä. Ilta-aurinko paistoi ja oli yksinkertaisesti mukavaa. Taisi olla kesän viimeiset grilliherkut lautasella, mutta ei edes harmita. Sen verran antaumuksella noita juustoisia herkkusieniä popsin suuhuni! (Tällaiset illat eivät ole laihduttamista varten.)

Yleensä löydän syksyn tulosta paljon kivojakin asioita, mutta tänä vuonna se tuntuu hieman haastavalle. Elämäntilanne ei ole ihanteellinen, koska en varsinaisesti koe enää olevani opiskelija (vaikka olenkin). En voi fiilistellä paluuta yliopistolle, uusien kynien ja vihkojen ostoa. Toisaalta en ole työelämässäkään eli en pääse nauttimaan (stressaamaan) uusista haasteista. Minun haasteeni tällä hetkellä on saada se hemmetin gradu palautettua ja olla liikaa ahdistumatta asioista, joihin en itse voi juuri vaikuttaa. Proffan kanssa gradun palautusaika on jo lyöty lukkoon, eli melkein perillä ollaan!

Huomioita elämästä

Pieniä huomioita elämästä:

Tukan väkertäminen lettikampauksiin on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Harjoitus tekee mestarin. Älä edes yritä ilman kunnon pohjustusta.

Iltapäiväsauna on luksusta. Työpäivän murheet jäävät lauteille, hartiat vetristyvät ja vapaa iltaoleskelu on helpompi aloittaa. Miksi en ollut tajunnut tätä aiemmin?

Onnellisuuden salaisuus on työn tekeminen. Mikä ihana fiilis ahkeran päivän jälkeen vs. mega-ahdistus turhan päivän päätteeksi. Huono puoli ahkerassa päivässä on, ettei olympialaisia ennätä katsomaan.

Kesällä siivoaminen on tyhmää, koska senkin ajan voi käyttää pihalla auringosta nauttien. Nurkkiin kerääntynyt lika ja lattialle levinneet puolilikaiset vaatteet eivät poistu sieltä itsestään elokuun tullen.

Kesällä ei myöskään käydä elokuvissa, mutta miksi kaikki muut ovat jo nähneet Batmanin? Minäkin haluan.

Joskus elämä heittää ihania, yllättäviä asioita ihmisen eteen. Mitä olen tehnyt, että ansaitsen päästä Pietariin? :) Google kertoi, että sieltä löytyy ihan muutama näkemisen arvoinen paikka. Happy!

11 kysymystä

Sain ihanalta Kaisalta blogihaasteen, johon pitää gradun duunaamisen kahvitauolla hetkeksi paneutua. Haasteeseen kuuluu siis vastata 11 kysymykseen, sen jälkeen keksiä 11 uutta kysymystä ja lähettää ne 11 muulle bloggarille. Olen nyt tylsä ja vastaan vain näihin Kaisan lähettämiin (erityisen hyvin luotuihin) kysymyksiin. Tästä tulee kiinnostavaa!

1. Kuvaile tyypillinen arkiaamusi?

Arkiaamuna vaihtelevat suuresti toisistaan riippuen siitä, mitä arkipäivääni kulloinkin kuuluu. Nykyisin teen useimpina päivinä kouluhommia kotona, eli arkiaamuni on seuraavanlainen:

Herään seitsemän maissa kun Petellä soi kello. Saan nousta hitaasti, koska ei ole akuuttia kiirettä minnekään. Teen itselleni aamupalaa ja syön sen telkkarin ääressä Ylen aamuohjelmaa katsellen. Samalla meikkaan jos olen sinä päivänä myöhemmin lähdössä ihmisten ilmoille. Jos aion olla vain kotosalla, pääsen helpommalla siinäkin suhteessa. Yhdeksään mennessä olen koneella kököttämässä, valmiina hommiin.

2. Millaisista asioista stressaannut?

Olen kova stressaamaan, joten lista on pitkä. Eniten ahdistelen koulu- ja työjutuista. Myös kaikkien läheisten ongelmat pyörivät mielessä usein.

3. Miten hemmottelet itseäsi?

Yllättävän vaikea kysymys. Se vaihtelee, mitä asioita kukin pitää hemmotteluna. Kesällä olen hemmotellut itseäni ainakin torilta ostetuilla välipalamansikoilla, satunnaisilla saunasiidereillä ja alennusmyynneistä löytyneillä ostoksilla. Miksi hemmotteluni liittyvät ruokaan, juomaan tai ostamiseen?! Pitäisi ilmeisesti keksiä uusia tapoja ilahduttaa itseään.

4. Entä rankaisetko itseäsi? Mistä asioista ja miten?

Enpä kyllä liiemmin rankaise. Paitsi poden huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä pääni sisällä jos olen ollut liian saamaton joidenkin asioiden suhteen. En usko, että itsensä rankaisemisesta olisi mitään hyötyä.

5. Miten hemmottelet läheisiäsi?

Tätäkin pitäisi varmaan harrastaa enemmän. Peteä hemmottelen leipomalla, jalkahieronnalla (hiplaus voisi olla oikeampi termi) ja antamalla hänelle aikaa harrastuksille ja kavereille. Ystäviäni hemmottelen ihan liian harvoin. Joskus leivon heille herkkuja, jos he tulevat kahville. Yritän kuunnella heitä ja ilostuttaa heitä olemalla läsnä hetkessä.

6. Miten olet tänään/nyt pukeutunut?

Hyvin rennosti. T-paita ja olohousut linjalla.

7. Sinulla on kaksi tuntia tuhlattavana kaupungilla. Missä käyt?

Ensin menen tsekkaamaan suosikkivaateliikkeitteni tarjonnan. Sen jälkeen suuntaan kahville tai lounaalle hetkeksi rentoutumaan. Aina sama homma. Ja kivempi jos olisi kaveri mukana, mutta onnistuu yksinkin.

8. Mikä elokuva on yllättänyt sinut positiivisesti?

Viimeksi yllätti positiivisesti leffa One Day (Sinä päivänä), koska kirja oli aikamoinen pettymys. Pete oli vuokrannut leffan tietämättä, että olin juuri lukenut sen kirjana.

9. Entä mihin elokuvaan petyit?

Olen viime aikoina katsonut hävettävän vähän elokuvia. Laitetaan vaikka kesän piikkiin. En muista äkkiä yhtään, joka olisi tuottanut pettymystä.

10. Kerro jostakin hölmöstä heräteostoksestasi, vai teetkö sellaisia ollenkaan?

Harvemmin teen varsinaisia heräteostoksia, mutta joskus ostokset menevät pieleen harkinnan jälkeenkin. Viimeksi keväällä ostin bilemekon, joka oli minulle liian lyhyt ja liian tiukka. Möin sen ystävälläni, jolle mekko kävi paljon paremmin.

11. Säilytätkö jotakin tavaroita, jotka olet ajatellut antaa lapsillesi tulevaisuudessa?

Enkelitaulu, jonka olen saanut äidiltäni lapsena on tallessa. Muita ei ole tallessa.

Tästä haasteen voi napata ken haluaa!