Amerikkalainen päivällinen

Meille oli tulossa lauantaiksi vieraita, joille olimme luvanneet tehdä ruokaa jo vuosi aiemmin hääleikissä. Perjantaiyönä kävimme Peten kanssa tutun keskustelun Minnan grillin edessä: "Yööök nuo hampurilaiset on ällöjä!" "Voidaanko käydä ihan nopeesti ostamassa jotain?" "Kuka haluaa vapaaehtoisesti syödä tuollasta p*****?" "Meillä on kotona ruisleipää."

Siitä se ajatus sitten lähti. Peten teki vielä grillireissun jälkeenkin mieli hampurilaisia, joten päätimme seuraavana päivänä tehdä niitä omaan tyyliimme (ja hieman terveellisemmin). Minä olin luvannut leipoa omenapiirakkaa. Päätimme yhdistää päivälliseen vielä coca colaa ja olutta sekä jenkkimusaa. Kunnon amerikkalaishenkiset päivälliset siis!

Kaikki oli hyvää! :) Niin ruoka, seura kuin yleinen fiiliskin. Ei kai lauantai-päiviä juuri paremmin voisi viettää.

Operaatio kalakukko

Meillä oli ihana loppuviikko, kun Joensuun ystävämme saapuivat kesälomareissulle luoksemme. Reissun päätarkoitus oli viettää rennosti aikaa yhdessä ja vaihtaa kuulumisia oikein ajan kanssa. Sivuprojektiksi muotoutui savolaiseen kulttuuriin tutustuminen kalakukon metsästämisen kautta. Torstai-päivän vietimme sukupuolijaon mukaan hajaantuneina - toiset kalastamassa, toiset alennusmyynneissä. Saunoimme ja nauroimme paljon! Lopulta pääsimme maistamaan myös sitä kuuluisaa kalakukkoa. Tässä reissun kuvasaldoa.

 

Mitähän siellä oikein tapahtuu?

Pitihän sitä kaikkien päästä kokeilemaan savolaista pajatsoa.

Päivän saalis.

Onnea on...ystävät. <3

Vadelmapiirakkaviikko

Tällä viikolla ollaan kahviteltu vadelmapiirakan äärellä pariinkin otteeseen. Ekalla kertaa mukana oli eräs parikuukautinen miehen alku ja tänään muutamaa viikkoa häntä vanhempi pieni mies. Vaikka olenkin ollut puolikuntoinen, olen yrittänyt nautiskella ihanasta kesäpäivästä ja samalla olla ahkera koulujuttujen kanssa. Näköjään joskus onnistuu kummatkin!

Vadelmapiirakan ohje on yksinkertainen, mutta maukas. Löysin sen vanhasta kotsan kirjastani ja lisään tähän innokkaille leipureille:

Pohja:
100 g rasvaa
1/2 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja (voi lantrata muilla jauhoilla)
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
jäisiä marjoja
2 dl kermaviiliä (tai maitorahkaa)
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 muna

Vatkaa ensin rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Lisää toisiinsa sekoitetut vehnäj. ja leivinj. Levitä piirakkavuoan pohjalle. Lisää marjat. Sekoita muut täytteen aineet toisiinsa ja kaada marjojen päälle. Uunissa n. 30 min ja 200 astetta.

Kesämiehet farkuissaan.

Ilta taitaa jälleen kulua jalkapallon parissa. Olen hyvä koukuttamaan itseni näihin suurempiin jääkiekko- ja jalkapalloturnauksiin. Näistä EM-kisoista olen innostunut niin paljon, että heti kun olo helpottaa, aion lähteä testaamaan lajia itsekin. Telkkarissa homma näyttää niin helpolta! ;)

Äitienpäiväkahvit

Meillä vietettiin äitienpäivää olosuhteista johtuen hieman jälkijunassa. Pitkästä aikaa kahviteltiin rauhassa perheen naisten kesken ja vaihdettiin kuulumisia. Siskonkin olen saanut jälleen kanssani samaan kaupunkiin muutamaksi kuukaudeksi! Illalla kävimme porukalla vielä mummolassa isänäitiä tervehtimässä.

Äidin kunniaksi tein kaapista löytyneistä tarpeista marjarahkapiirakkaa, joka oli yllättävän hyvää. Tein perinteisen murotaikinapohjan (jauhoja, leivinjauhetta, munia, rasvaa, sokeria) ja täytteeksi jäisiä marjoja (mustikoita ja puolukoita) sekä rahka-muna-sokeri-vanilliinisokeri-seos. Uuniin n. 35 min. Puolukat ja mustikat sopivat tosi hyvin yhteen.

Sellainen äitienpäivä meillä!

Metsästäjän vaimo

Viime perjantaina sain maistaa elämäni ensimmäistä kertaa majavan lihaa. Ekologista ja tuoretta, oman Robin Hoodini ampumaa ravintoa suoraan metsästä. Kuulostaapa alkukantaiselta. Ihan hyvää oli! :)

Eilen Pete oli taas majavajahdissa ja tällä kertaa isänsä osui kohteeseen. Ilmeisesti lisää majavanlihaa tiedossa lähiaikoina. Nam? :D Kuten aiemmin jo kerroin, en kuvailisi itseäni luontoihmiseksi (vaikka luonnossa liikkuminen joskus nautittavaa onkin). Siksi minun on usein hankala ymmärtää mieheni intohimoa metsästystä kohtaan. En koe, että siinä olisi mitään epäeettistä, koska eläimet ovat saaneet elää vapaasti luonnossa hyvää elämää, mutta en silti ihan tajua sitä pointtia. Ajetaan ensin autolla paikkaan x, rämmitään metsässä joelle, kökitään tuntikausia hiljaisuudessa passissa ja lopulta kun majava uskaltaa tulla esiin, yritetään osua siihen jousipyssyllä. Usein ammutaan vielä ohi.

Onneksi minun ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkia mieheni harrastuksia. Minusta on hauskaa, että meillä on joissain asioissa erilaiset kiinnostuksenkohteet. Nautin siitä, että näen Peten innon ja onnen harrastuksiaan kohtaan. Se riittää minulle. Sanomattakin lienee selvää, että olen hurjan onnellinen kun metsästyskausi päättyy vappuna.

Ensi viikkoa odotellessa! ;)