Tampereella nääs

Perjantaina hyppäsin junaan ja lähdin tyttöjen reissuun Tampereelle. Tein vähän kouluhommia ja fiilistelin junatunnelmaa pitkästä aikaa. Pieksämäellä vaihdoin toiseen junaan, jossa pari innokasta naista oli minua odottamassa. Höpöttelimme kuulumisia niin antaumuksella, että ihan sääliksi kävi kanssamatkustajia.

Tampereelle päästyämme suunnistimme onnistuneesti määränpäähämme. Siellä meitä oli odottamassa superihana iltapala ja viikonlopun emäntämme. Ilta kului rauhallisissa merkeissä rupatellen ja toistemme seurasta nautiskellen.

Aamupalan jälkeen huristelimme keskustaan. Pienen kauppa- ja kirppiskierroksen jälkeen treffasin toista ystävääni. Juttua olisi hänenkin kanssaan riittänyt vaikka koko päiväksi, mutta muutaman tunnin jälkeen hyppäsin bussiin ja kohti majapaikkaamme. Saimme tyttöjen iltaan lisävahvistuksen, kun vanha koulukaverimme liittyi seuraamme. Emme olleet nähneet toisiamme pitkään aikaan, mutta jostain kumman syystä (?) juttua riitti entiseen malliin. A oli varannut meille saunan, mikä oli aika mahtavaa. :) Ilta ei jatkunut ravintolaan, vaikka minulle Tampereen yöelämä olisi ollut uusi kokemus. Pohdimme vain, miksi olisimme tuhlanneet illasta ison osan laittautumiselle ja menneet meluisaan baariin keskustelemaan keskenämme. Paljon mukavampaa (ja halvempaa) oli istuskella olohousuissa kotosalla ja nauttia pari siideriä.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, joten sunnuntaina keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja hyppäsimme junaan. Tämä oli kuitenkin viikonloppu, joka jää pitkäksi aikaa muistoihin. Tampere vaikutti oikein mukavalta paikalta, jossa voisi viettää enemmänkin aikaa. Oli myös ihana nähdä ystävän uusi koti ja asuinympäristö. Hänen "uudesta" elämästään tuli konkreettisempi kuva, kun pääsi itse paikan päälle käymään.

Otetaanhan pian uusiksi?!

Ps. Pete ylitti itsensä viikonloppuna ja juoksi 30 (!!) kilometriä Kolin jylhissä maisemissa. Nyt on lihakset jumissa, mutta kuulemma mahtava fiilis. Aika hieno suoritus!

Viikonloppu tyttöjen tyyliin

Sain nauttia viikonloppuna tärkeiden ihmisten seurasta ja vieraanvaraisuudesta entisessä kotikaupungissa. Mitään suunnitelmia ei ollut - hyvä niin. :) Kaikki olimme kohtuullisen väsyneitä viikon kiireistä johtuen, joten rentoilu tuli tarpeeseen. Univelkaa oli tosin lähtiessä varmaan enemmän kuin tullessa, heh.

Tyttöjen iltoja vietin oikein kolme perätysten eli aikamoista luksusta. Onneksi välillä jokunen mieskin käväisi porukassa tasapainottamassa tilannetta. Päiviin mahtui hyvää ruokaa, kirppislöytöjä, naurua ja keskusteluja - juuri sitä mitä toivoinkin.

Maanantaina tapasin proffani, jonka luota lähdin pala kurkussa. Nyt näyttäisi vahvasti siltä, että minä todella olen valmistumassa. Aivan viimeinen pinnistys gradun kanssa puuttuu, jonka jälkeen voin lähettää työn tarkastettavaksi. Amanuenssi toivotti minut tervetulleeksi publiikkiin. En ehkä aivan vielä voi käsittää ajatusta, ja ihan hyvä niin. (Kuitenkin: pieni JEE!)

Nyt kutsuu sohva ja kainalo. Hyvää loppuviikkoa!

Mökillä tapahtunutta

Pidempi blogihiljaisuus johtuu siitä, etten halunnut viikonloppuna olla koneella ollenkaan. Viime viikko meni sijaistaessa, mikä oli aika ihanaa. Perjantaina olin kuitenkin niin poikki, että äksyilin vain Petelle koko illan ja odotin nukkumaanmenoaikaa enemmän kuin mitään. Lauantaina oli onneksi levännyt ja iloinen mieli. Suuntasimme mökille äidin, isän, mummin ja ukin kanssa. Kuvia on lähinnä vain minusta ja Petestä, koska en uskalla toisista ilman lupaa enemmälti julkaista.

Meillä oli tosi ihanat pari päivää. Aika perusmeiningeissä mentiin (syötiin ja saunottiin), mutta kävimme sentään jälleen minigolfaamassa. Sunnuntai-iltapäivänä ajelimme kotiin mahat kylläisinä ja hyvillä mielin. Kiva oli viettää aikaa oman perheen kesken vaikka toki sisko puuttui porukasta. Onneksi skype on keksitty ja pystyimme soittamaan Espanjaan. Alkuhäsläyksen ja järkyttävän naurukohtauksen jälkeen onnistuimme jopa saamaan aivan oikean keskustelun aikaiseksi.

Tällä viikolla leikin enkun opea lukiossa. Hauska päästä vertailemaan alakoulua, yläkoulua ja lukiota mahdollisina tulevina työpaikkoina. Tämän päivän jälkeen on pakko todeta, että jos jossain vaiheessa oikein valitsemaan pääsisi, niin lukio olisi minun paikkani. Opetettava aine tosin voisi olla joku muu kuin englanti! ;)

Perjantaina Kuopio juhli

Perjantai-ilta vierähti kaupungilla Kuopio juhlii -tapahtumassa. Kaupungissa oli vaikka minkälaista ohjelmaa, joista me osallistuimme vain murto-osaan. Aloitimme illan suuntaamalla Tuomiokirkkoon kuuntelemaan Marzi Nyman trion (solistina Jukka Leppilampi) konserttia. Kirkko oli tupaten täynnä erilaista väkeä, mikä ilahdutti paljon. Mikä ilahdutti kenties enemmän - konsertti oli tosi hyvä. Bändi veti suomalaista gospelia, Bob Dylania ja U2:sta sulassa sovussa.

Kirkon jälkeen menimme katsastamaan jo pitkään mielessä olleen näyttelyn VB-valokuvakeskuksessa. Näyttelytila sijaitsee vanhassa puutalossa, jonka sisäpihalla partiolaiset olivat paistamassa lettuja lyhtyjen valossa. Nam. :) Viimeiseksi kohteeksi valitsimme palan kuopiolaista historiaa eli korttelimuseon. Siellä olimme kummatkin Peten kanssa käyneet viimeksi ala-asteella. Korttelimuseo on tosi kiinnostava ja samalla suloinen paikka. Esillä on kuopiolaisten asuntoja eri aikakausilta. Pyörähdimme ainakin suutarin, ompelijan ja säätyläisperheen kodissa. Vanhasta apteekista oli totta kai pakko ostaa apteekin salmiakkia.

Kunnollisia kuvia pimeässä oli mahdoton saada, mutta tunnelmaa lyhtyjen ja kynttilöiden valossa oli sitäkin enemmän. Kymmenen maissa museot ja näyttelyt sulkivat ovensa. Hetken aikaa tuumailimme mahdollisuutta jatkaa iltaa baarissa, mutta ratkaisu oli lopulta helppo: kotisohvalle grillilautasen kera. Tiedän, ollaan tylsiä. :)

Alkusyksyn mökkeilyä

Viime viikko tuntui monella tapaa jokseenkin nihkeältä. Gradun tekeminen tökki, sisko lähti toiselle puolelle Eurooppaa vaihtoon, syksyn tulo ahdisti ja muutenkin oli aika kökkerö fiilis. Muistelen aiemmilta vuosilta, ettei elokuu ole ollut minun kuukauteni ennenkään. Ilmassa on haikea fiilis, koska rakastamani kesä vetelee viimeisiään, mutta ei ole vielä kunnolla syksy.

Onneksi on viikonloput ja toiset ihmiset. Perjantaina lähdimme ystävien mökille viettämään rentoa iltaa grillauksen, saunan ja seurustelun merkeissä. Ilta-aurinko paistoi ja oli yksinkertaisesti mukavaa. Taisi olla kesän viimeiset grilliherkut lautasella, mutta ei edes harmita. Sen verran antaumuksella noita juustoisia herkkusieniä popsin suuhuni! (Tällaiset illat eivät ole laihduttamista varten.)

Yleensä löydän syksyn tulosta paljon kivojakin asioita, mutta tänä vuonna se tuntuu hieman haastavalle. Elämäntilanne ei ole ihanteellinen, koska en varsinaisesti koe enää olevani opiskelija (vaikka olenkin). En voi fiilistellä paluuta yliopistolle, uusien kynien ja vihkojen ostoa. Toisaalta en ole työelämässäkään eli en pääse nauttimaan (stressaamaan) uusista haasteista. Minun haasteeni tällä hetkellä on saada se hemmetin gradu palautettua ja olla liikaa ahdistumatta asioista, joihin en itse voi juuri vaikuttaa. Proffan kanssa gradun palautusaika on jo lyöty lukkoon, eli melkein perillä ollaan!

Pietarissa tapahtunutta

Nyt olisi luvassa sitten hieman enemmän reissukuvia höystettynä lyhyellä matkakertomuksella.

Pietari oli ollut minulle jo pitkään must-kohde, jonne haaveilin joskus pääseväni. Ajattelin, että opettajan olisi hyvä sivistää itseään muun muassa Eremitaasissa. Oikeassa olin! Onneksi sain reissusta mukaani paljon kuvia ja fiiliksiä tuleville oppitunneille.

Matkan ensimmäisenä päivänä osallistuimme opastetulle bussiajelulle, jossa näimme tärkeimmät kohteet. Kierros osoittautui hyväksi ideaksi, koska sen jälkeen kaupungissa oli huomattavasti helpompi liikkua. Ajelun jälkeen suuntasimme yhteen pääkohteista eli Iisakin kirkkoon. Kirkon kupoli on maailman neljänneksi suurin. Vaikka kirkko on pienempi kuin Pietarin kirkko Vatikaanissa, se on koristuksiltaan vielä kauniimpi ja värikkäämpi. Siinä mielessä siis tyypillinen ortodoksikirkko.

Kiipesimme isän kanssa Iisakin kirkon kupoliin katselemaan maisemia. Katselimme kun viereisessä tornissa tehtiin kunnostustöitä ja rakennusmiehet killuivat TODELLA korkealla vaatimattomien turvaköysien varassa. Huh huh.

Toisena päivänä kohteenamme oli Eremitaasi. Museossa on yli 3 miljoonaa esinettä, joten valitsimme vain mielestämme kiinnostavimmat kohteet. Yli kolmen tunnin sukkuloinnin jälkeen olimme nähneet vasta palatsin hienoimmat salit ja Eurooppalaisen taiteen osaston. Nähtävää jäi siis tulevillekin reissuille. Ehkä eniten meitä säväytti 1800- ja 1900-luvun taiteilijoiden työt. Vaatimattomaan joukkoon kuului muun muassa Picasso, Matisse ja Van Gogh.

Kolmantena päivänä tutustuimme Pietari-Paavalin linnoitukseen, joka oli yhtä vanha kuin itse kaupunki. 1700-luvun alussa rakennetussa linnoituksessa vierailimme Pietari-Paavalin kirkossa ja vanhassa vankilassa. Viimeiseksi suuntasimme takaisin keskustaan kirkkoon nimeltä Kirkko veren päällä (alin kuva). Valitettavasti itse pytinki oli kiinni, koska Pietarissa vapaapäivä sattuu keskiviikolle. (Emme tienneet tätä.) Rakennusta jaksoi ihailla ulkoapäinkin, koska se oli niin erilainen ja todella koristeellinen.

Äidin ja isän kanssa on ilo matkustaa, koska he ovat yhtä kiinnostuneita nähtävyyksistä kuin minä. Lisäksi heillä on kokeneina matkustajina hyvin rento asenne. Vaikka kerkesimme nähdä paljon, emme juosseet paikasta toiseen, vaan nautimme kaupungin tunnelmasta rauhassa. Lisäplussa isälle siitä, että hänellä on nälkä yhtä usein kuin minulla, joten nälkäisenä ei tarvinnut kärvistellä. ;) Tosin lomakiloja saa sulatella tovin jos toisenkin.

Kiitos ihanasta matkasta!

Pietari Suuri ja kaunis

Kulttuurimatka Pietariin oli hieno ja sivistävä kokemus. Näimme kolmen päivän aikana paljon, joten teen myöhemmin vielä uuden postauksen matkasta. Nyt minulla on jo kiire seuraavaan paikkaan eli ruokailemaan rakkaiden ystävieni kanssa. Palaan asiaan pian! :)

PS. Pietaria voi todella suositella matkakohteeksi sellaisille, jotka jaksavat kävellä, kävellä ja kävellä.