Perjantaina Kuopio juhli

Perjantai-ilta vierähti kaupungilla Kuopio juhlii -tapahtumassa. Kaupungissa oli vaikka minkälaista ohjelmaa, joista me osallistuimme vain murto-osaan. Aloitimme illan suuntaamalla Tuomiokirkkoon kuuntelemaan Marzi Nyman trion (solistina Jukka Leppilampi) konserttia. Kirkko oli tupaten täynnä erilaista väkeä, mikä ilahdutti paljon. Mikä ilahdutti kenties enemmän - konsertti oli tosi hyvä. Bändi veti suomalaista gospelia, Bob Dylania ja U2:sta sulassa sovussa.

Kirkon jälkeen menimme katsastamaan jo pitkään mielessä olleen näyttelyn VB-valokuvakeskuksessa. Näyttelytila sijaitsee vanhassa puutalossa, jonka sisäpihalla partiolaiset olivat paistamassa lettuja lyhtyjen valossa. Nam. :) Viimeiseksi kohteeksi valitsimme palan kuopiolaista historiaa eli korttelimuseon. Siellä olimme kummatkin Peten kanssa käyneet viimeksi ala-asteella. Korttelimuseo on tosi kiinnostava ja samalla suloinen paikka. Esillä on kuopiolaisten asuntoja eri aikakausilta. Pyörähdimme ainakin suutarin, ompelijan ja säätyläisperheen kodissa. Vanhasta apteekista oli totta kai pakko ostaa apteekin salmiakkia.

Kunnollisia kuvia pimeässä oli mahdoton saada, mutta tunnelmaa lyhtyjen ja kynttilöiden valossa oli sitäkin enemmän. Kymmenen maissa museot ja näyttelyt sulkivat ovensa. Hetken aikaa tuumailimme mahdollisuutta jatkaa iltaa baarissa, mutta ratkaisu oli lopulta helppo: kotisohvalle grillilautasen kera. Tiedän, ollaan tylsiä. :)

Häävieraan asu

Tässä sama häävieraslook kaksista eri pirskeistä. Kaksissa elokuun häissä oli täysin eri vieraat, joten juhlin rohkeasti samassa asussa. Hiukset laitoin ihan vähän eri tavalla omaksi iloksi lähinnä.

Nyt on vähäksi aikaa sitten juhlat juhlittu ja paluu arkeen koittanut. Toisaalta se on ihan mahtavaa. Voi keskittyä enemmän kotiin, nukkumiseen ja rauhallisempaan menoon. Vaikka kyllä kesä oli hieno! Tuntuu, että nukuin tosi vähän omassa sängyssä, eli menoa ja reissuja riitti. Nyt kai se alkaisi olla aika kaivaa kirkasvalolamppu ja villasukat varaston uumenista esiin.

Bilekuvia

Eilen oltiin Peten kans aika ex-tempore nautiskelemassa kesäillasta kaupungilla. Tavattiin vanhoja ja todella vanhoja kavereita, nautiskeltiin muutama siideri ja lähdettiin kuitenkin kotiin ajoissa nukkumaan. Reissulla paljastui, että näitä mun sepustuksia lukee sittenkin useampi kuin luulin! Kyselin lukijalta postaustoiveita. Vastaus oli: enemmän bilekuvia. Ajattelin nyt sitten postata muutaman bilekuvan kun kerrankin vähän bilettämässä olin. :)

Ensin lähtötilanne:

Aurinko paistoi ihanasti vielä illalla, joten ensin suunnattiin nurmikolle istuskelemaan erään musiikkitapahtuman läheisyyteen. Hetken aikaa istuskeltuamme, tajusimme, että kaikki ympärillä olevat ihmiset on meitä kymmenen vuotta nuorempia. Vaihdoimme sitten pikaisesti maisemaa hieman syrjempään. Sieltä löytyi onneksi tuttuja ja tunsimme taas olevamme oikeassa paikassa. (Ei kai mitään ikäkriisiä?)

Meillä oli tänään jo aamupäivällä lähtö sukulaisjuhliin, joten kotiin pyöräilimme yhdentoista maissa. Saimme parhaat palat illasta ja nukkumaankin oli kiva mennä. Aamulla väsytti silti ihan kiitettävästi eli aikainen lähtö oli todellakin oikea ratkaisu.

Lukijan toinen toive oli, että vähemmän kollaaseja. Sori, ei pysty. :) Ihan tästä toiveesta johtuen oli pakko laittaa viimeinen kuvasarja megasiistiin kollaasiin.

Otetaan pian uusiksi!

Opittavaa mieheltä

 Taannoisella Mikkelin reissulla eksyimme vahingossa torikirppikselle. Tein siellä mahtavia löytöjä, joista toinen oli tämä harmaa mekko (3 e). Ainoa huono puoli on, että se on niin lyhyt, etten halua pukea sitä ilman sukkahousuja/housuja. Tällaisena tunikana kuitenkin ihana!

Petekin oli liikenteessä niin tyylikkäänä, että räpsäisin vastahakoisesta mallista pari kuvaa. Farkkupaita oli synttärilahjani hänelle ja ensimmäistä kertaa päällä. Peten tyyli koostuu usein juuri tämäntyyppisistä elementeistä: tennarit, farkut, printti t-paita, rento kauluspaita. Miesten tyyli on siitä kiitollinen, ettei vaatteita tarvitse olla paljon. Pete ostaa harvoin, mutta laatua. Hän myös käyttää vaatteet yleensä "loppuun" eli uutta ostetaan vasta jos vanha on kulunut käytössä. Naisilla (minulla ainakin) olisi paljon opittavaa tästä! Yritän välttää ns. halpamerkkejä, mutta liian usein sorrun. Luulen, että tyylini ei ole niin vakiintunut, että tulisin toimeen vain muutamalla vaateostoksella per vuosi. Tähän kuitenkin tähtään. Sellainen vaatepolitiikka säästää niin luontoa, kuin pitkällä tähtäimellä myös kukkaroa.

Täällä leirillä jatketaan hyvissä tunnelmissa! Puoliväli lähestyy eli pahin pitäisi olla takana. :)

Elämän pieniä tähtihetkiä

 Aamupalaa auringonpaisteessa.

 Graduvertaistukea ja aurinkoenergian tankkausta yliopistolla.

 Onnittelukorttiaskartelua, euroviisukatsomo ja siskonpeti.

 Juhlaa ja ilon kyyneleitä.

Päivän asu.

Tuore pastori upeassa uudessa papin juhla-asussaan tarjosi kakkukahvit.

Jos viime viikolla valitin tylsän yksitoikkoista elämääni, niin onneksi viikonloppuna riitti kaikkea hauskaa touhua. Sain viettää aikaa rakkaiden tyttöjen (tämän termin käyttö on kuulemma jo hieman arveluttavaa 25-40-vuotiaiden naisten ollessa kyseessä...) kanssa. Mikä parasta, pääsin todistamaan kun mikkeliläistynyt opiskelijaystäväni sai pappisvihkimyksen. Niiskutettiin vierekkäin kirkon penkissä lähes koko toimituksen ajan.

Viikonloppu sisälsi paljon keskusteluja ystävyydestä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Myös ajatuksia ihanasta tietämättömyyden ja keskeneräisyyden tilasta, joka ei ole kauhistus, vaan ainoa oikea tapa elää. Saimme nähdä tuoreen pastorin uuden kodin ja tutustua hänen läheisiinsä. Se vain vahvisti tunnetta, ettei meidän ihmissuhteemme ole kiinni samasta asuin- tai opiskelupaikasta. Meidän täytyy vain muistaa järjestää tapaamisia silloin tällöin. Onneksi seuraavan kerran näemme pitkän kaavan mukaan jo viimeistään elokuussa.

Tällä viikolla joudun pakertamaan tiukasti gradun parissa, jotta saan hyvällä omallatunnolla pitää vapaan viikonlopun. Voimien keräämistä tarvitaan, sillä ensi viikolla starttaa jo kesätyöt. Ehkä viime päivien hyvä fiilis seuraisi tulevatkin päivät ja hommat etenisivät.

Joensuu kutsuu

Eilen oli aikamoinen supernainen -päivä, kun aamulla menin yliopistolle graduhommiin ja sieltä pyöräilin seurakunnalle työpalaveriin. En ollut tajunnut, että seukkarilla menee monta tuntia, joten energiat oli aika vähissä kun illalla pyöräilin nälkäisenä kotiin. Sitä kivempi olikin sitten käydä saunassa ja ruveta hyvillä mielin nukkumaan. Enemmän tällaisia päiviä kun todella tuntee saaneensa jotain konkreettista aikaan!

Ei niin kiire päivä kuitenkaan ettenkö olisi kerennyt aamulla ottaa muutaman kuvan uudesta tukasta! Oletteko muuten huomanneet miten tiukassa on ilot nykyään, kun jauhan vaan tästä uudesta leikkauksesta?! :D

On onneksi toinenkin ilon aihe tänään tiedossa. Lähden ystävien luokse Joensuuhun. Luvassa ainakin graduvertaistukea, juttuseuraa, Euroviisuja (oikea viisustudio) ja vähän ehkä sitä gradun työstämistäkin. Sunnuntaina suuntaamme kaikki ystävän pappisvihkimykseen Mikkeliin. Pete viettää samaan aikaan polttariviikonloppua hieman pohjoisemmassa Suomessa.

Tajusin eilen, että riparit lähestyvät koko ajan hirveällä vauhdilla! Reilun viikon päästä starttaa jo ensimmäinen. Toisaalta on mahtava lähteä leirille, mutta onhan se aina vähän kirpaisevaa lähteä pitkäksi aikaa (no, viikoksi) pois kotoa. Luulen, että se tekee minulle kuitenkin tällä hetkellä ihan hyvää. Joutuu laittamaan graduahdistelut hetkeksi nurkkaan. Ne 15-kesäiset antavat varmasti tarpeeksi muuta ajateltavaa!

Palaan ensi viikolla blogin pariin. Kesäistä viikonloppua!

Erilainen vappu

Vappu oli ja meni, mutta tässä muutama otos illan kuvasaldosta. Aattona meillä oli tosi rento meininki. Maanantaina ei vielä ollut mitään muuta suunnitelmaa kuin, että auringonpaisteeseen piknikille. Ulkona tuuli niin kovasti, että piknik vaihtui sisätiloihin. Hauskaa oli, vaikka olinkin ainoa naispuolinen koko porukassa. Pojat otti mut jutuissa kivasti huomioon. Ei puhuttu autoista, tietokoneista tai formuloista. Jonkin verran naisista kuitenkin. ;)

Loppuillasta haluttiin vielä käydä katsastamassa Albatrossin meininki. Hirveä ruuhka, tunnin jonot baaritiskille ja kaikki aikamoisessa kumarassa. Mikähän tässä yllätti? :D Lähdettiin Peten kanssa kotiin jo ihan hyvissä ajoin.

Vappupäivänä lähdettiin pizzalle ja katselemaan kaupungille ihmisiä. Aivan ihana keli vaikka kylmä olikin! Erilainen vappu kaikin puolin jos vertaa opiskeluvuosiin. Fakta kai on se, ettei opiskeluvuosia voi loputtomiin venyttää. Ja vaikka yrittäisi juhlia haalareissa ja käydä vappumarssilla, se ei olisi kuitenkaan enää sama. Ihanat muistot jää onneksi. Tehdään tästä lähtien uusia muistoja ja uusia traditioita!

Pääasia on se, että nyt on virallisesti kesä! (Lämpömittarilukemat laahaavat tosin omaan asenteeseeni verrattuna hieman perässä..)

Oi ihana toukokuu!