Jos viime viikolla valitin tylsän yksitoikkoista elämääni, niin onneksi viikonloppuna riitti kaikkea hauskaa touhua. Sain viettää aikaa rakkaiden tyttöjen (tämän termin käyttö on kuulemma jo hieman arveluttavaa 25-40-vuotiaiden naisten ollessa kyseessä...) kanssa. Mikä parasta, pääsin todistamaan kun mikkeliläistynyt opiskelijaystäväni sai pappisvihkimyksen. Niiskutettiin vierekkäin kirkon penkissä lähes koko toimituksen ajan.
Viikonloppu sisälsi paljon keskusteluja ystävyydestä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Myös ajatuksia ihanasta tietämättömyyden ja keskeneräisyyden tilasta, joka ei ole kauhistus, vaan ainoa oikea tapa elää. Saimme nähdä tuoreen pastorin uuden kodin ja tutustua hänen läheisiinsä. Se vain vahvisti tunnetta, ettei meidän ihmissuhteemme ole kiinni samasta asuin- tai opiskelupaikasta. Meidän täytyy vain muistaa järjestää tapaamisia silloin tällöin. Onneksi seuraavan kerran näemme pitkän kaavan mukaan jo viimeistään elokuussa.
Tällä viikolla joudun pakertamaan tiukasti gradun parissa, jotta saan hyvällä omallatunnolla pitää vapaan viikonlopun. Voimien keräämistä tarvitaan, sillä ensi viikolla starttaa jo kesätyöt. Ehkä viime päivien hyvä fiilis seuraisi tulevatkin päivät ja hommat etenisivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti