Penkki ja naulakko

Minun mummini on kyllä super. Hän soitti eräänä päivänä ja kysyi haluaisinko vanhan penkin, joka oli ajatunut heille. Tietenkin haluan! Eilen menin hakemaan saalistani ja mikä kaunokainen sieltä löytyikään. Samalla reissulla silmiini osui vanha naulakko, jollaista olen etsinyt jo pitkään kirppareilta ja vanhaintavarakaupoista. Pienellä fiksauksella siitäkin tulee upea!

Penkki vaatii maalinpoistoa, koska maali on pahasti kupruillut. En vielä tiedä täytyykö käyttää Nitromorsea vai riittääkö sikli ja hionta. Haluan lopputuloksesta sellaisen, että penkki tulee puupinnalle, mutta hieman maalia saa jäädä näkyviin. Pete on varmasti innoissaan näistä pienistä kesäprojekteista, joita hänelle haalin. :)

Idea Ikeasta

Kuopion Matkukseen on nyt avautunut Ikea. Kävimme siellä pienellä porukalla toissapäivänä ja voin sanoa, että se oli täysin samanlainen kuin muut Ikeat. Sain tuhlattua muutaman euron verhokiskoihin ja valokuvakehyksiin, joista toisen Pete rikkoi heti kättelyssä.

Juuri kun olimme lähdössä, istuin maailman mukavimpaan puutarhatuoliin. Väsman-tuoli näyttää epämukavalta ja kovalta, mutta on todellisuudessa pehmeä ja joustava. Meillä ei ole parveketta, mutta jos olisi, harkitsisin näiden tuolien ostamista.

Maalla on mukavaa

Alkuviikosta meillä oli auto lainassa, joten otimme tilaisuudesta vaarin ja lähdimme moikkaamaan kavereita hieman kaupungin ulkopuolelle. Ajomatka jäi alle puoleen tuntiin, mutta tunnelma paikanpäällä oli kuin maaseudulla. Oli ihana päästä vielä ihailemaan ystävän vauvamahaa, joka toivottavasti on kohta muisto vain. Kesäkuun aikana pääsen hypistelemään jotain hieman konkreettisempaa. ;)

Olemme usein näiden kavereidemme kanssa vitsailleet, kuinka mahtava olisi jos me Peten kanssa joskus ostaisimme heidän naapuritalonsa. Asia on vitsin asteella, koska a) talo ei ole myynnissä b) meillä ei ole mahdollisuutta omakotitalon ostamiseen vielä vuosiin. Jostain syystä kuitenkin juttelimme asiasta Peten kanssa koko kotimatkan. Miten erilaista elämä olisikaan kyseisessä paikassa tai jossain muualla maaseudulla. Pärjäisinkö minä kyykärmeiden ja muiden luonnon elukoiden kanssa? Lämmittäisimmekö taloa sähkön lisäksi puilla? Tajuammeko miten iso työ omakotitalon hoitamisessa todellisuudessa on? Ahdistuisinko eristyneisyydestä? Jos ahdistuisin, saisiko talon myytyä?

Miten ihanaa olisikaan, että meillä olisi koti ja mökki samassa paikassa. Peten harrastukset (kalastus ja metsästys) olisivat koko ajan käden ulottuvilla. Voisimme ottaa koiria ja niillä olisi tilaa juoksennella vapaana. Mahdollisilla muilla perheenlisillä olisi myös tilaa touhuta ja temmeltää. Voisimme kutsua ihmisiä kylään ja järjestää puutarhajuhlia. Aika mahtavalta kuulostaa!

Tällainen elämä on vielä haave vain, mutta eikös sitä sanota: Ole varovainen mistä unelmoit, sillä se saattaa toteutua!

Elämän pieniä tähtihetkiä

 Aamupalaa auringonpaisteessa.

 Graduvertaistukea ja aurinkoenergian tankkausta yliopistolla.

 Onnittelukorttiaskartelua, euroviisukatsomo ja siskonpeti.

 Juhlaa ja ilon kyyneleitä.

Päivän asu.

Tuore pastori upeassa uudessa papin juhla-asussaan tarjosi kakkukahvit.

Jos viime viikolla valitin tylsän yksitoikkoista elämääni, niin onneksi viikonloppuna riitti kaikkea hauskaa touhua. Sain viettää aikaa rakkaiden tyttöjen (tämän termin käyttö on kuulemma jo hieman arveluttavaa 25-40-vuotiaiden naisten ollessa kyseessä...) kanssa. Mikä parasta, pääsin todistamaan kun mikkeliläistynyt opiskelijaystäväni sai pappisvihkimyksen. Niiskutettiin vierekkäin kirkon penkissä lähes koko toimituksen ajan.

Viikonloppu sisälsi paljon keskusteluja ystävyydestä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Myös ajatuksia ihanasta tietämättömyyden ja keskeneräisyyden tilasta, joka ei ole kauhistus, vaan ainoa oikea tapa elää. Saimme nähdä tuoreen pastorin uuden kodin ja tutustua hänen läheisiinsä. Se vain vahvisti tunnetta, ettei meidän ihmissuhteemme ole kiinni samasta asuin- tai opiskelupaikasta. Meidän täytyy vain muistaa järjestää tapaamisia silloin tällöin. Onneksi seuraavan kerran näemme pitkän kaavan mukaan jo viimeistään elokuussa.

Tällä viikolla joudun pakertamaan tiukasti gradun parissa, jotta saan hyvällä omallatunnolla pitää vapaan viikonlopun. Voimien keräämistä tarvitaan, sillä ensi viikolla starttaa jo kesätyöt. Ehkä viime päivien hyvä fiilis seuraisi tulevatkin päivät ja hommat etenisivät.

Joensuu kutsuu

Eilen oli aikamoinen supernainen -päivä, kun aamulla menin yliopistolle graduhommiin ja sieltä pyöräilin seurakunnalle työpalaveriin. En ollut tajunnut, että seukkarilla menee monta tuntia, joten energiat oli aika vähissä kun illalla pyöräilin nälkäisenä kotiin. Sitä kivempi olikin sitten käydä saunassa ja ruveta hyvillä mielin nukkumaan. Enemmän tällaisia päiviä kun todella tuntee saaneensa jotain konkreettista aikaan!

Ei niin kiire päivä kuitenkaan ettenkö olisi kerennyt aamulla ottaa muutaman kuvan uudesta tukasta! Oletteko muuten huomanneet miten tiukassa on ilot nykyään, kun jauhan vaan tästä uudesta leikkauksesta?! :D

On onneksi toinenkin ilon aihe tänään tiedossa. Lähden ystävien luokse Joensuuhun. Luvassa ainakin graduvertaistukea, juttuseuraa, Euroviisuja (oikea viisustudio) ja vähän ehkä sitä gradun työstämistäkin. Sunnuntaina suuntaamme kaikki ystävän pappisvihkimykseen Mikkeliin. Pete viettää samaan aikaan polttariviikonloppua hieman pohjoisemmassa Suomessa.

Tajusin eilen, että riparit lähestyvät koko ajan hirveällä vauhdilla! Reilun viikon päästä starttaa jo ensimmäinen. Toisaalta on mahtava lähteä leirille, mutta onhan se aina vähän kirpaisevaa lähteä pitkäksi aikaa (no, viikoksi) pois kotoa. Luulen, että se tekee minulle kuitenkin tällä hetkellä ihan hyvää. Joutuu laittamaan graduahdistelut hetkeksi nurkkaan. Ne 15-kesäiset antavat varmasti tarpeeksi muuta ajateltavaa!

Palaan ensi viikolla blogin pariin. Kesäistä viikonloppua!

Onnea on oma luottokampaaja

Lähtötilanne oli tämä:

Mallistaan kauan sitten ylikasvanut tukka, jota oli mahdoton laittaa nätisti. Siedettävän kampauksen sain vain jos laitoin hiukset kiinni.

Kampaajakäynnin jälkeen tilanne on tämä:

Huomattavasti fressimpi ilme ja kantajallakin taas naisellisempi olo! Kampaaja leikkasi latvoista huonot pois ja porrasti hiuksia rajummin kuin ennen. Lopuksi hän vielä teki minulle kauniin kiharakampauksen. Kiharoiden takia rikottu malli ei tosin oikein tule esiin. Ehkä sitten tulevissa kuvissa.

Kampaajakäyntini venyi suurimmaksi osaksi sen takia, etten ollut käynyt Kuopiossa kampaajalla vuosiin, enkä tiennyt kenelle varaisin ajan. Onneksi sattuman kautta sain tietää, että vuosien takainen luottokampaajani on palannut hommiin entiseen kampaamoonsa. Hihkuin onnesta kun sain varata ajan hänelle. Muutos ei ole suuri, mutta itselle tuli todella paljon parempi olo nyt kun latvat ovat siistit ja leikkaus astetta rikotumpi.

Onnea on lopulta ne melko pienet asiat.

Kesätukkaa hakemassa

Minulla on tänään kampaaja! Tätä onnea on odotettu! Olen mestari kampaajakäyntien venyttämisessä, mutta nyt tuli tehtyä ennätys. Viimeksi olen käynyt joulukuussa. Latvat ei, ihme kyllä, ole vielä aivan törkyisinä kaksihaaraisista, mutta malli on muuten niin ylikasvanut, että sitä on todella vaikea laittaa nätisti. Jälleen kerran puntaroin sitä, haluanko säilyttää erittäin pitkät hiukset vai olisiko freesimpää leikata hieman lyhyempi ja muotoillumpi malli. Kasvatanko otsatukan kokonaan pitkäksi vai haluanko paksun sivuotsiksen? Näitä samoja kysymyksiä pohdin joka kerta kun kampaaja-aika on varattu. Olen parantumaton.

Ihana saada jotain piristystä tappavan tylsän arjen keskelle. Olen vielä muutaman viikon tässä ikävässä oravanpyörässä: jumitan kotona gradun parissa, vaikka haluaisin jo lennellä sosiaalisissa ympyröissä. Onneksi tähänkin on luvassa helpotusta viikonloppuna, kun lähden tyttöjen luokse Joensuuhun. Sunnuntaina menemme porukalla ystävämme pappisvihkimykseen Mikkeliin. Mahtavaa saada osallistua hänen tärkeään päiväänsä, mutta mitä ihmettä sellaiseen tilaisuuteen laitetaan päälle?!

Toivotaan, että aurinko jaksaisi ilahduttaa meitä ainakin viikonlopun yli!

Mekko kesän juhliin?

Kopioin nyt härskisti Kalastajan vaimo -blogissa ollutta ideaa kesämekkopostauksesta. Minulla on tiedossa kahdet häät ja pari muuta pienimuotoisempaa juhlatilaisuutta ensi kesänä. Juhlamekko-asia on aina inspiroiva ja ajankohtainen. Mitä päälle kesän juhliin?

Kokosin tähän postaukseen inspiraatiokuvia parista nettikaupasta. Valitsin mekot sen perusteella, että voisin oikeastikin käyttää niitä eli ne voisivat sopia omalle (runsaalle) vartalolleni. Todella kauniita luomuksia löytyi myös täysin erimallisille naisille. Sinne vain ihastelemaan!

http://usa.frenchconnection.com/

Olen vartalotyypiltäni muodokas, joten minulle eivät sovi kovin löysät mekot. Näytän niissä turhan isolta. Mekkoni täytyy olla istuva rintojen alapuolelta ja mielellään hieman peittävämpi yläosastaan. Spagettiolkaimet tai hyvin avonainen kaula-aukko eivät ole niitä kaikkein imartelevimpia vaihtoehtoja. Pidän erityisesti kellohelmoista ja tyköistuvista kotelomekoista. Miksi muuten olen käyttänyt kotelomekkoa viimeksi omissa ylioppilasjuhlissani?

http://www.stylebop.com/no/

Minulla on kaksi todella kaunista mekkoa, joista en halua luopua, vaikka onkin ostettu vuosia sitten. Ylioppilasmekkoni (itse olin silloin kylläkin -10kg) on niin klassinen malli, että voisin hyvin käyttää sitä yhä. Kotelomekko teetettiin Thaimaassa ja se on 100 % silkkiä. Väri on luonnossa räikeämpi vihreä ja samalla myös vaatteen clou.

Toinen suosikkimekko mahtuu vielä päälle ja se on ostettu siskon lakkiaisiin muutama vuosi sitten. Mekko oli tyyris hankinta, mutta ajattomuudessaan pidän siitä todella paljon yhä. Mekko on osoittautunut täydelliseksi asuksi kesän konfirmaatioissa, joissa joudun käyttämään helteellä täyspitkää albaa. Silkkimekko ei mene pilalle pienestä hikoilusta eikä rypisty istumisesta. Ainoa ongelma on, etten voi käyttää samaa mekkoa kaikissa juhlissa!

Viimeisenä esittelen hieman erilaisen vaihtoehdon juhlapukeutumiseen. Vaikka mekko on se juhlavin valinta, voi joihinkin juhliin hyvin valita myös hameen. Asusteet voivat olla sitten juhlavammat ja näyttävämmät. Tämän tummansinisen hameen löysin kirppikseltä kolmella eurolla.

Yhden uuden juhlamekon olen tänä keväänä ostanut, mutta en halua esitellä sitä täällä blogissa vielä. Sitten on kivempi laittaa se päälle tärkeisiin juhliin kun se tuntuu itsestä vielä "uudelta". Muistakaa, että kauniita (ja uniikkeja) mekkoja voi löytää myös kirppareilta. Jos haluat panostaa hyvälaatuiseen kalliimpaan mekkoon, kannattaa valita ajaton malli ja väri, jolloin mekkoa voi helposti muuntaa hieman erilaiseksi asusteilla.

Rentouttava helatorstai

Olipa mahtavaa viettää yksi vapaapäivä keskellä viikkoa (ja keskellä graduahdistusta). Tiedän, ettei helatorstain idea ole olla "vain" vapaapäivä, mutta tässä tilanteessa se oli minulle toivottu hengähdystauko. Vietimme Peten kanssa rentoa aamua, jonka jälkeen siivosimme pitkästä aikaa koko asunnon. Pete pesi ikkunatkin! <3

Iltapäivällä lähdimme kesäpäivään kävelylle. Ensimmäinen päivä tänä vuonna kun tarkenin olla ilman pitkähihaista. Kävelimme käsikädessä (awww) ja puhuimme siitä, miten aiomme kävellä käsikädessä vielä viiden vuoden ja viidenkymmenen vuoden päästä (awwwww). Liian usein näkee pariskuntia, joiden väliin on tullut liikaa tilaa. Pahimmassa tapauksessa nämä pariskunnat kävelevät lenkillä peräkanaa. Kutsukaa vain naiiveksi, mutta me emme tule sellaisiksi!

 Lenkin jälkeen aloimme kummatkin näpertelemään harrastustemme parissa. Minä sain pitkästä aikaa kiinni naisellisuudestani ja tein itselleni kunnon kynsihuollon. Kynnet olivat päässeet todella karmeaan kuntoon, joten panostus ei ollut aivan turhanpäiväinen. ;) Pete näperteli perhojensa parissa, koska kalareissulle lähtö koittaa tänään. Päivän kruununa naapuri (se kivempi tien toiselta puolelta) liittyi seuraamme ja katsoimme kuinka leijonat päihittivät jenkit jännittävässä pelissä.

Tänään Pete lähtee siis kavereidensa kanssa viikonlopuksi kalalle ja minä vietän yhdistettyä mökki-graduviikonloppua. Voitte arvata kumpaa odotan enemmän. Ulkona on tällä hetkellä pilvistä ja sateista, mutta lämpötila keikkuu +25 asteessa. KESÄ!

Lämmintä viikonloppua!

Äitienpäiväkahvit

Meillä vietettiin äitienpäivää olosuhteista johtuen hieman jälkijunassa. Pitkästä aikaa kahviteltiin rauhassa perheen naisten kesken ja vaihdettiin kuulumisia. Siskonkin olen saanut jälleen kanssani samaan kaupunkiin muutamaksi kuukaudeksi! Illalla kävimme porukalla vielä mummolassa isänäitiä tervehtimässä.

Äidin kunniaksi tein kaapista löytyneistä tarpeista marjarahkapiirakkaa, joka oli yllättävän hyvää. Tein perinteisen murotaikinapohjan (jauhoja, leivinjauhetta, munia, rasvaa, sokeria) ja täytteeksi jäisiä marjoja (mustikoita ja puolukoita) sekä rahka-muna-sokeri-vanilliinisokeri-seos. Uuniin n. 35 min. Puolukat ja mustikat sopivat tosi hyvin yhteen.

Sellainen äitienpäivä meillä!

Elämä = Valmistuminen

Elämäni tähän mennessä suurin haaste taitaa olla tämä gradun kirjoittaminen. Kaikki muut opinnot ovat jo onnellisesti takanapäin, mutta vielä yksi iso mörkö edessä. Olen joutunut nyt loppukeväästä priorisoimaan asioita elämässäni niin, ettei mikään vain häiritsisi gradutyötäni eli valmistumistani. En tiedä kuinka järkevää se on, mutta omalla kohdallani kaikki muut keinot on jo käytetty.

Olen huomannut, että gradu etenee vain jos olen kaikki päivät kotona neljän seinän sisällä, en harrasta mitään (sekin energia pois gradusta) ja tyrehdytän sosiaalisen elämäni minimiin. Tietenkään kaikilla homma ei toimi parhaiten näin. Tällä hetkellä ajatukset ovat jo kovasti tulevaisuudessa ja toivon kovasti ettei minun parin kuukauden päästä tarvitsisi tähän asiaan enää aikaani käyttää.

Jollain kieroutuneella tavalla olen alkanut saada tyydytystä omasta tekstistäni. Olenko minä todella kirjoittanut tuonkin? :P Enemmän tämä prosessi on ollut tosin vain pään takomista seinään. Kaipaisin niin kovasti jonkinlaista vertaisryhmää, jolle voisin purkaa tuntojani. Haluaisin istua kahvilla ja urputtaa. Yksinäistä työtä tämä valitettavasti on. Alusta loppuun saakka.

Ystävät ja läheiset, koittakaa jaksaa minua vielä vähän aikaa.

Onneksi huomenna Petellä ja minulla on yhteinen vapaapäivä. Hellettäkin on oikein luvattu! Ihanaa vapaapäivän aattoa teille!

Äitienpäivän pyöräretki

Eilisen äitienpäivän ja kauniin auringonpaisteen kunniaksi lähdimme Peten kanssa pitkästä aikaa yhdessä kunnon pyörälenkille. Ensin suunnitelmissa oli ajaa Tahkon mökillemme (60 km), mutta pieni järjenääni sanoi, että ehkä matka saattaisi olla liian raskas. Määränpääksi valikoitui sitten Peten porukoiden mökki n 10 kilometrin päässä. Lähdin liikkeelle hieman turhan rivakasti ja voimat meinasivat loppua kesken (kiitin luojaa etten ollut lähtenyt sinne Tahkolle! :D). Parin tunnin levon ja tankkauksen jälkeen jaksoin onneksi pyöräillä hyvin takaisin kotiin. Pete on onneksi niin kärsivällinen, että jaksoi ajella hiljemminkin.

Pyöräilykauden lisäksi avattiin myös grillikausi kesäisissä maisemissa. Aika paljon leikittiin myös Uskon kanssa, kuten kuvasta näkyy. Kuinkahan monta kertaa olen jo sanonut: voi kuinka nautinkaan tästä vuodenajasta! Kesä ihan kynnyksellä ja kaikki lämpimät päivät vielä edessä päin.

Tänään meillä on tiedossa äitienpäivä osa 2 kun oma äitini ja siskoni tulevat meille kahvittelemaan. Onneksi äitejä voi nähdä muulloinkin kuin virallisena päivänä! Kiitos kaikille äideille (minun ja Peten) ja mummoille huolenpidostanne.

Viime aikoina

Viime aikoina on tapahtunut niin paljon kaikkea pientä ja isoa, että blogin sisältö on jäänyt pahasti jälkeen. Laitan pieniä makupaloja kuvakollaasin muodossa viime viikonlopun hauskoista mökkipolttareista.

Päivät Joensuussa vierähtivät todella nopeasti hyvässä hoidossa (kiitos majoituksesta ja seurasta ystävät). Oli nautinnollista olla pitkästä aikaa opettamassa ja vielä ainetta, jota en ollut koskaan aiemmin opettanut. Samalla se oli aika rankkaa ja eilisen kotiutumisen jälkeen aika on mennyt pitkälti akkuja lataillessa. Mahtavaa oli se, että sain viettää aikaa ystävien kanssa keskellä heidän tavallista arkeaan. Myös eräs hääpuku löydettiin ja saatiin elokuun morsian onnelliseksi.

Eilen näin ensimmäistä kertaa vanhan hyvän ystäväni kuusiviikkoisen pojan. Sitä tapaamista oli jo odotettukin! Ja todella suloinen paketti hän tietenkin oli. Tänään toinen suloinen poikalapsi sai kasteessa nimen ja me saimme olla sitä herkkää tapahtumaa todistamassa. Petestä tuli ylpeä kummisetä.

Nyt kun olen taas kotona, luulen että blogi päivittyy hieman nopeampaan tahtiin.

Toivotan etuajassa aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille!

Kuulumisia

Tulin pikapäivittämään hieman kuulumisia, koska blogissa on ollut niin monen päivän tauko. Viikonloppu vierähti siis ystävän polttareissa (oli huippua!) ja tarkoitus oli palata sunnuntaina kotiin. Toisin kävi, kun sain viikon sijaisuuden Joensuusta ja olen nyt ollut täällä opettamassa pitkästä aikaa.

Olen opettanut viimeksi vuosi sitten eli aikamoinen ponnistus oli aloittaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni opetan nyt psykologiaa, mikä tuo hommaan lisähaastetta. Alkuviikko meni melkein täysin tunteja suunnitellessa, mutta onneksi nyt alkaa jo sujua. Ihania keskusteluja ja suloisia oppilaita! Huomaan, että (varsinkin) psykan opena minulla on vielä paljon opittavaa. Toivotaan, että lukiolaisille jäisi viikosta edes jotain asioita päähän! :D

Loppuviikon Joensuussa aion käyttää gradun eteenpäin viemiseen. Kävin perjantaina professorin kanssa juttusilla ja sain paljon uusia johtolankoja. Onneksi tähän viikkoon on sisältynyt muutakin kuin työtä ja opiskelua. Olen saanut viettää aikaa rakkaiden ystävien kanssa, katsoa jääkiekkoa ja seurustella ihastuttavan pienen tyttösen kanssa. Alkuviikon olen asunut ystävieni luona, joilla on 1-vuotias lapsi. Saara ilmeisesti luulee, että olen muuttanut heille ja on siksi ottanut minut osaksi perhettä. :)

Ikävä kotiinkin jo olisi. Petellä on tänään synttärit ja aika surkeeta on olla kaukana toisesta. Ehkä sitä sitten osaa taas hieman enemmän arvostaa yhteistä aikaa viikonloppuna.

http://kotioppijat.blogspot.com/

Kivaa viikkoa! Palaan asiaan muutaman päivän päästä!

Esittelyssä olohuone

Tällainen on olohuoneemme. Tyyli on muuta asuntoa rauhallisempi niin huonekalujen kuin värien suhteen. Sanoisin olohuoneemme tyyliä maalaisromanttiseksi vanhoine huonekaluineen ja Linumin tekstiileineen. (Verhoista puheenollen: en ole saanut vieläkään ostettua lisää verhokiskoa, jotta verhot ylettyisivät nurkkaan asti. Sivuuttakaa se. :P)

Olohuoneen pöytä on rakkain huonekaluni. Sen olen saanut isovanhempieni ostaman mökin aitasta. Kunnostimme pöydän yhdessä ukin ja mummin kanssa. Matto ja sohva ovat kalleimmat sisustushankintamme. Kummatkin suomalaista laatua ja kumpaankin olen edelleen tyytyväinen.

Olohuoneen tuoli on uusin hankinta. Se on ostettu joensuulaisesta vanhaintavarakaupasta nimeltä Jukan antiikki. Tuolin ikää on vaikea arvioida, mutta myyjä veikkasi sen olevan vähintään 1940-luvulta. Lamppu on Pentikin.

Olohuoneen tv-taso on Peten nikkaroima (minun idea!). Pari vuotta sitten kun muutimme yhteen, tarvitsimme kipeästi telkkaritason. En pitänyt kauppojen persoonattomasta valikoimasta ja rahaakaan ei juuri ollut, joten Pete teki meille tällaisen väliaikaisratkaisun. No, niinkuin yleensä tuppaa käymään, väliaikaisratkaisusta tuli pysyvä. Ei haittaa ollenkaan!

Valkoinen iso kaappi on myös vanha, Peten kunnostama ja maalaama. Tuota kaappia rakastan. Takana näkyvä kirja-kirjahylly (kannattimina siis vanhoja kirjoja) myöskin Peten käsialaa. Samoin kuin Linumin kankaalla päällystetty rahi.

Koko asuntomme rakkain taulu on ehdottomasti mintunvihreälle pohjalle maalattu tulppaanikimppu. Muiden mielestä se on ruma, mutta minusta vain rumankaunis. :)

Käytävällä olevan secondhand-kaapiston olemme saaneet lahjaksi. Kaapiston päällä oleva lamppu on Peten tuunaama.

 Valkoisen kaapin päällä on äidiltäni lainaan saatu taulu sekä Tartosta löytynyt lamppu.

Käytävällä oleva vanha koulupenkki on kirppislöytö Joensuusta. Istuinlevyn alta löytyvät vanhat koululeimat.

Tällainen olohuone meillä! Siellä me seurustellaan, katsotaan ohjelmia digiboksilta ja vaan möhmötetään sylikkäin.

Tämä on ajastettu postaus. Olen tällä hetkellä Joensuussa ystävän polttareissa. Luultavasti olemme tällä hetkellä mökillä ja nautimme täysin rinnoin ajasta naisten kesken. Toivottavasti teilläkin on hauska viikonloppu!