Tampereella nääs

Perjantaina hyppäsin junaan ja lähdin tyttöjen reissuun Tampereelle. Tein vähän kouluhommia ja fiilistelin junatunnelmaa pitkästä aikaa. Pieksämäellä vaihdoin toiseen junaan, jossa pari innokasta naista oli minua odottamassa. Höpöttelimme kuulumisia niin antaumuksella, että ihan sääliksi kävi kanssamatkustajia.

Tampereelle päästyämme suunnistimme onnistuneesti määränpäähämme. Siellä meitä oli odottamassa superihana iltapala ja viikonlopun emäntämme. Ilta kului rauhallisissa merkeissä rupatellen ja toistemme seurasta nautiskellen.

Aamupalan jälkeen huristelimme keskustaan. Pienen kauppa- ja kirppiskierroksen jälkeen treffasin toista ystävääni. Juttua olisi hänenkin kanssaan riittänyt vaikka koko päiväksi, mutta muutaman tunnin jälkeen hyppäsin bussiin ja kohti majapaikkaamme. Saimme tyttöjen iltaan lisävahvistuksen, kun vanha koulukaverimme liittyi seuraamme. Emme olleet nähneet toisiamme pitkään aikaan, mutta jostain kumman syystä (?) juttua riitti entiseen malliin. A oli varannut meille saunan, mikä oli aika mahtavaa. :) Ilta ei jatkunut ravintolaan, vaikka minulle Tampereen yöelämä olisi ollut uusi kokemus. Pohdimme vain, miksi olisimme tuhlanneet illasta ison osan laittautumiselle ja menneet meluisaan baariin keskustelemaan keskenämme. Paljon mukavampaa (ja halvempaa) oli istuskella olohousuissa kotosalla ja nauttia pari siideriä.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, joten sunnuntaina keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja hyppäsimme junaan. Tämä oli kuitenkin viikonloppu, joka jää pitkäksi aikaa muistoihin. Tampere vaikutti oikein mukavalta paikalta, jossa voisi viettää enemmänkin aikaa. Oli myös ihana nähdä ystävän uusi koti ja asuinympäristö. Hänen "uudesta" elämästään tuli konkreettisempi kuva, kun pääsi itse paikan päälle käymään.

Otetaanhan pian uusiksi?!

Ps. Pete ylitti itsensä viikonloppuna ja juoksi 30 (!!) kilometriä Kolin jylhissä maisemissa. Nyt on lihakset jumissa, mutta kuulemma mahtava fiilis. Aika hieno suoritus!