Kotiinpaluu ja kesäflunssa

Siinä olisi teille iloinen silmätulehduksesta kärsivä leirityöntekijä! :D Kotona ollaan taas ja vaikka leiri menikin tosi hienosti, niin on se mahtavaa tulla kotiin. Muistoksi jäi ainakin monta merkityksellistä juttutuokiota, pari lisäkiloa herkullisista ruoista ja noin tuhat paukamaa itikoiden jäljiltä. Joku onneton tartutti minuun myös kesäflunssan, jota olen tänään potenut ja katsellut digiboksilta Sinkkuelämää.

Leirillä on kivaa, mutta ikävä omaa miestä pääsee silloin tällöin yllättämään. Tällä kertaa (eka kerta ikinä) Pete tuli minua tervehtimään puolivälissä leiriä. VIRHE. Olin levoton ainakin kaksi edeltävää päivää ja ikävissäni yhden jälkimmäisen. Oli kuitenkin huippua päästä näyttämään Petelle leirikeskuksen kaunis ympäristö ja pala leirielämän arkea. Vierailu saa jäädä kuitenkin viimeiseksi lajissaan. Tällainen salakuva napattiin.. :)

Tänään olen nukkunut univelkoja pois, viettänyt aikaa ystävän kanssa kahvikupposen äärellä ja yrittänyt orientoitua normaaliin arkeen. Toivottavasti blogikin tästä virkistyy jälleen.

Toivotaan loppuviikoksi aurinkoisia päiviä! :)

Opittavaa mieheltä

 Taannoisella Mikkelin reissulla eksyimme vahingossa torikirppikselle. Tein siellä mahtavia löytöjä, joista toinen oli tämä harmaa mekko (3 e). Ainoa huono puoli on, että se on niin lyhyt, etten halua pukea sitä ilman sukkahousuja/housuja. Tällaisena tunikana kuitenkin ihana!

Petekin oli liikenteessä niin tyylikkäänä, että räpsäisin vastahakoisesta mallista pari kuvaa. Farkkupaita oli synttärilahjani hänelle ja ensimmäistä kertaa päällä. Peten tyyli koostuu usein juuri tämäntyyppisistä elementeistä: tennarit, farkut, printti t-paita, rento kauluspaita. Miesten tyyli on siitä kiitollinen, ettei vaatteita tarvitse olla paljon. Pete ostaa harvoin, mutta laatua. Hän myös käyttää vaatteet yleensä "loppuun" eli uutta ostetaan vasta jos vanha on kulunut käytössä. Naisilla (minulla ainakin) olisi paljon opittavaa tästä! Yritän välttää ns. halpamerkkejä, mutta liian usein sorrun. Luulen, että tyylini ei ole niin vakiintunut, että tulisin toimeen vain muutamalla vaateostoksella per vuosi. Tähän kuitenkin tähtään. Sellainen vaatepolitiikka säästää niin luontoa, kuin pitkällä tähtäimellä myös kukkaroa.

Täällä leirillä jatketaan hyvissä tunnelmissa! Puoliväli lähestyy eli pahin pitäisi olla takana. :)

Suomen kesä

Suomen kesä on sellainen, ettei aurinkoisia päiviä tule kuin annettuna. Viime viikonloppuna meillä oli yhteinen vapaa viikonloppu ja sääennusteet lupasivat vain sadetta. Tästä huolimatta me päätimme pitää kiinni suunnitelmistamme ja lähdimme pyöräilemään mökille. Tässä kohdin täytyy huomauttaa, että matka ei ole kymmeniä kilometrejä, vaan mökki sijaitsee vain hieman keskustan ulkopuolella. Kannatti! Perillä olimme märkiä, mutta onnellisia. Pihalla ei sateen takia viihdytty, mutta ilta meni rattoisasti saunoen ja sisällä touhuten. Yritin ajatella, että on kesä ja pakottaa itseni järveen, mutta siihen en pystynyt. Polviin asti järvessä käyntiä ei ehkä vielä voi laskea talviturkin heitoksi? :)

Sunnuntaina hyvin nukutun yön jälkeen hyppäsimme pyörän selkään (taas satoi) ja huristelimme kotiin. Tuntui, että jo tämä pieni irtiotto arkiympyröistä auttoi akkujen latautumisessa.

Tämä on ajastettu postaus, koska tämä koko viikko vierähtää leiritunnelmissa. Jotain pientä kuulumista saatan leiriltä viestittää jos ehdin. Luultavasti palaan blogin pariin kuitenkin vasta viikon päästä.

Nautitaan kesästä säästä riippumatta. :)

Omenapuu takapihalla

En ole vielä täysin päättänyt rakastanko asuinaluettamme, mutta ainakin rakastan olohuoneestamme aukeavaa maisemaa. Alueen ehdottomiin plussapuoliin kuuluu romanttiset vanhat puutalot, joita yleensä asuttaa useampi perhe. Yhdestä isosta talosta on siis tehty monta asuntoa. Ajatuksena tosi hauska, mutta en tiedä sitten millaista elo naapureiden kanssa samassa pihassa todellisuudessa on.

Aivan olohuoneen ikkunan alla kasvaa kaunis omenapuu, jonka heräämistä kesään on ollut ilo seurata. Nyt mennään siinä pisteessä, että suurin osa kukista on vasta nupullaan, mutta osa jo auennut. Ihana alkukesän kauneus!

Maanantaina minulla starttaa eka leiri, joten ajattelin ottaa pehmeän laskun vesisateiseen maalaiselämään. Suuntaamme mökille saunomaan yhdeksi yöksi ja yritän parhaani mukaan saada karistettua koulumurheet olkapäiltä. Viikonloppu on pyhitetty rentoutumiselle ja parisuhteelle, ensi viikko taas niille 15-kesäisille.

Viime viikko oli tunnetasolla aikamoista vuoristorataa, mutta sitäkin kivemmalta tuntuu taas kun on kunnolla puhdistettu ilmaa. Torstai tuntui ihan perjantailta. Parvekkeettomat ihmiset vilvoittelevat saunan jälkeen ikkunassa. Elämänmakuinen elämä on parasta.

Tänään heräsin ilman herätyskelloa ja juttelin miehen kanssa siitä, mitä mielikuvia menneistä onnenhetkistä tulee mieleen. Yleensä niihin liittyy jotain spesiaalia: matka, retki, rentous, hyvä seura, monesti kesä. Ihan tavallisetkin asiat tekevät onnelliseksi, mutta parhaiten muistoihin jäävät mieleen ne hetket, kun on tehty jotain tavallisesta poikkeavaa. Päätin, että tänä kesänä tartun tällaisiin tilaisuuksiin ja hankin monta onnenmuistoa lisää.

Nautitaan viikonlopusta sateesta huolimatta!

Penkki ja naulakko

Minun mummini on kyllä super. Hän soitti eräänä päivänä ja kysyi haluaisinko vanhan penkin, joka oli ajatunut heille. Tietenkin haluan! Eilen menin hakemaan saalistani ja mikä kaunokainen sieltä löytyikään. Samalla reissulla silmiini osui vanha naulakko, jollaista olen etsinyt jo pitkään kirppareilta ja vanhaintavarakaupoista. Pienellä fiksauksella siitäkin tulee upea!

Penkki vaatii maalinpoistoa, koska maali on pahasti kupruillut. En vielä tiedä täytyykö käyttää Nitromorsea vai riittääkö sikli ja hionta. Haluan lopputuloksesta sellaisen, että penkki tulee puupinnalle, mutta hieman maalia saa jäädä näkyviin. Pete on varmasti innoissaan näistä pienistä kesäprojekteista, joita hänelle haalin. :)

Idea Ikeasta

Kuopion Matkukseen on nyt avautunut Ikea. Kävimme siellä pienellä porukalla toissapäivänä ja voin sanoa, että se oli täysin samanlainen kuin muut Ikeat. Sain tuhlattua muutaman euron verhokiskoihin ja valokuvakehyksiin, joista toisen Pete rikkoi heti kättelyssä.

Juuri kun olimme lähdössä, istuin maailman mukavimpaan puutarhatuoliin. Väsman-tuoli näyttää epämukavalta ja kovalta, mutta on todellisuudessa pehmeä ja joustava. Meillä ei ole parveketta, mutta jos olisi, harkitsisin näiden tuolien ostamista.

Maalla on mukavaa

Alkuviikosta meillä oli auto lainassa, joten otimme tilaisuudesta vaarin ja lähdimme moikkaamaan kavereita hieman kaupungin ulkopuolelle. Ajomatka jäi alle puoleen tuntiin, mutta tunnelma paikanpäällä oli kuin maaseudulla. Oli ihana päästä vielä ihailemaan ystävän vauvamahaa, joka toivottavasti on kohta muisto vain. Kesäkuun aikana pääsen hypistelemään jotain hieman konkreettisempaa. ;)

Olemme usein näiden kavereidemme kanssa vitsailleet, kuinka mahtava olisi jos me Peten kanssa joskus ostaisimme heidän naapuritalonsa. Asia on vitsin asteella, koska a) talo ei ole myynnissä b) meillä ei ole mahdollisuutta omakotitalon ostamiseen vielä vuosiin. Jostain syystä kuitenkin juttelimme asiasta Peten kanssa koko kotimatkan. Miten erilaista elämä olisikaan kyseisessä paikassa tai jossain muualla maaseudulla. Pärjäisinkö minä kyykärmeiden ja muiden luonnon elukoiden kanssa? Lämmittäisimmekö taloa sähkön lisäksi puilla? Tajuammeko miten iso työ omakotitalon hoitamisessa todellisuudessa on? Ahdistuisinko eristyneisyydestä? Jos ahdistuisin, saisiko talon myytyä?

Miten ihanaa olisikaan, että meillä olisi koti ja mökki samassa paikassa. Peten harrastukset (kalastus ja metsästys) olisivat koko ajan käden ulottuvilla. Voisimme ottaa koiria ja niillä olisi tilaa juoksennella vapaana. Mahdollisilla muilla perheenlisillä olisi myös tilaa touhuta ja temmeltää. Voisimme kutsua ihmisiä kylään ja järjestää puutarhajuhlia. Aika mahtavalta kuulostaa!

Tällainen elämä on vielä haave vain, mutta eikös sitä sanota: Ole varovainen mistä unelmoit, sillä se saattaa toteutua!