Jotain minusta

Tajusin tänään, että vaikka tällä hetkellä kirjoitan blogia lähinnä kavereille ja sukulaisille, täällä saattaa joskus käydä muitakin vieraita. En ole juurikaan kertonut itsestäni mitään täällä uudessa blogissa, joten asia pitää korjata välittömästi. Itse ainakin tykkään lukea sellaisia blogeja, joissa kirjoittajan persoona, arki ja kuulumiset ovat pääosassa.

Edellisessä blogissani kellakultasillaonni.blogspot.com olen kirjoittanut paljon ajatuksia tuoreesta elämänmuutoksestani, kun miehen kanssa muutimme pari kuukautta sitten opiskelukaupungistani takaisin kotiseudulle Kuopioon. Muuttoon valmistautuminen ja ensimmäiset viikot kotikaupungissa olivat aika haastavia, mutta nyt tuntuu, että tilanne on normalisoitunut. Elämänrytmi on muuttanut muotoaan, mutta se on ihan hyvä asia.

Olen tasaisesta (ja tylsästä) elämästä pitävä ihminen, joka inhoaa muutoksia. Välillä on kuitenkin ehdottoman hyvä ravistella elämäänsä edes vähän. Vaikka minulla on välillä kova ikävä opiskelijaelämää Joensuussa ja varsinkin siellä asuvia rakkaiksi käyneitä ystäviä, olen saanut monia uusia asioita elämääni muuton myötä. Olen lähentynyt vanhojen ystävieni kanssa uudelleen, tavannut enemmän sukulaisia ja saanut jopa pari ihan uutta, orastavaa ihmissuhdetta. (Tämä on minulle todella harvinaista.) Olemme Peten kanssa nyhvänneet kahdestaan kotona vähemmän, koska hänellä on huomattavasti enemmän kavereita ja harrastusmahdollisuuksia täällä. Toisaalta kaipaan aikaa kahdestaan, mutta toisaalta pidän siitä, että elämänrytmi on menevämpi.

Mitä kertoisin itsestäni? Olen oikean aikuistumisen kynnyksellä oleva 26-vuotias rouvashenkilö. Kuvailisin itseäni termeillä: seurankipeä, pohtija-keskustelija, esteetikko, nautiskelija, laiska, epäkäytännöllinen, muut huomioon ottava, huolehtija, rehellinen sanoissa, teoissa ja olemisessa (naamastani näkee mitä ajattelen). Useimpina päivinä positiivinen elämänasenne. Nainen isolla etukirjaimella.

Sellaista esittelyä täältä! Olisi hauska jos satunnaiset lukijat uskaltaisivat useammin jättää pienen kommentin visiitistään täällä. :)

Erilainen vappu

Vappu oli ja meni, mutta tässä muutama otos illan kuvasaldosta. Aattona meillä oli tosi rento meininki. Maanantaina ei vielä ollut mitään muuta suunnitelmaa kuin, että auringonpaisteeseen piknikille. Ulkona tuuli niin kovasti, että piknik vaihtui sisätiloihin. Hauskaa oli, vaikka olinkin ainoa naispuolinen koko porukassa. Pojat otti mut jutuissa kivasti huomioon. Ei puhuttu autoista, tietokoneista tai formuloista. Jonkin verran naisista kuitenkin. ;)

Loppuillasta haluttiin vielä käydä katsastamassa Albatrossin meininki. Hirveä ruuhka, tunnin jonot baaritiskille ja kaikki aikamoisessa kumarassa. Mikähän tässä yllätti? :D Lähdettiin Peten kanssa kotiin jo ihan hyvissä ajoin.

Vappupäivänä lähdettiin pizzalle ja katselemaan kaupungille ihmisiä. Aivan ihana keli vaikka kylmä olikin! Erilainen vappu kaikin puolin jos vertaa opiskeluvuosiin. Fakta kai on se, ettei opiskeluvuosia voi loputtomiin venyttää. Ja vaikka yrittäisi juhlia haalareissa ja käydä vappumarssilla, se ei olisi kuitenkaan enää sama. Ihanat muistot jää onneksi. Tehdään tästä lähtien uusia muistoja ja uusia traditioita!

Pääasia on se, että nyt on virallisesti kesä! (Lämpömittarilukemat laahaavat tosin omaan asenteeseeni verrattuna hieman perässä..)

Oi ihana toukokuu!

Vappuaatto

Se olis sitten vappuaatto! Aurinko paistaa ja mieli on levännyt, joten eikun ulos kahvittelemaan ja skumppailemaan. Minusta on hauska kerran vuodessa kaivaa ylioppilaslakki kaapin perukoilta päähän. Ei sillä, että lakki nykypäivänä olisi mikään erityinen saavutus, koska lukio on vain yksi väylä edetä opinnoissa. Minulle ylioppilaslakki tuo enemmän mieleen opiskeluajat (ja -vaput) Joensuussa ja opiskelujeni tärkeyden yleensä. Vappuna saa fiilistellä omia saavutuksiaan hetken aikaa! Varmaan jotain niistä vuosista lukiossa ja yliopistossa on jäänyt päähän. (Jos ei muuta, niin ainakin se lakki! :P)

Ehkä tänä vappuna syntyy jotain uusia perinteitä vanhojen tilalle. Opiskeluelämä vappukulkueineen on nyt jäänyt taakse, mutta aika aikaa kutakin. Vappuna juhlitaan paitsi työtä ja opiskelua, myös kesää ja ystäviä!

Hauskaa vappua kaikille!

Elämäni ensimmäinen nahkatakki

Olen haaveillut nahkatakista niin pitkään kuin muistan. En ole halunnut ostaa tekonahkaista takkia, mutta aitoonkaan ei ole vielä ollut varaa. Kirppiksiltä monet tekevät mahtavia nahkatakkilöytöjä, mutta minä olen onnistunut kävelemään onneni ohi sielläkin.

Toissa päivänä koitti onnenpäiväni kun sain puhuttua äitini antamaan minulle lainaan pitämättömän nahkatakin! Nahkahan vain paranee käytössä. ;) Lupasin palauttaa takin heti kun äidillä tarvetta sille jälleen ilmenee, mutta ainakin tämän kevään saan nauttia ihanan pehmoisen nahkan tunnusta ihollani.

Viikonlopuksi olisi tiedossa muuttohulinaa ja -siivousta. Onneksi muutettava matka on vain muutama kymmenen metriä kun vanhempani muuttavat tien toiselta puolelta toiselle. Pitkä viikonloppu on kyseessä, koska Petellä on maanantai ilmoitettu vapaapäiväksi. Itse joudun ehkä hieman silmäilemään gradua, mutta niinhän se menee. Opiskelijan on vaikea pitää vapaata ainakaan hyvällä omalla tunnolla.

Sitten on vielä se vappu. Mitä ihmiset tekevät vappuna jos eivät hillu opiskelijameiningeissä? :)

Metsästäjän vaimo

Viime perjantaina sain maistaa elämäni ensimmäistä kertaa majavan lihaa. Ekologista ja tuoretta, oman Robin Hoodini ampumaa ravintoa suoraan metsästä. Kuulostaapa alkukantaiselta. Ihan hyvää oli! :)

Eilen Pete oli taas majavajahdissa ja tällä kertaa isänsä osui kohteeseen. Ilmeisesti lisää majavanlihaa tiedossa lähiaikoina. Nam? :D Kuten aiemmin jo kerroin, en kuvailisi itseäni luontoihmiseksi (vaikka luonnossa liikkuminen joskus nautittavaa onkin). Siksi minun on usein hankala ymmärtää mieheni intohimoa metsästystä kohtaan. En koe, että siinä olisi mitään epäeettistä, koska eläimet ovat saaneet elää vapaasti luonnossa hyvää elämää, mutta en silti ihan tajua sitä pointtia. Ajetaan ensin autolla paikkaan x, rämmitään metsässä joelle, kökitään tuntikausia hiljaisuudessa passissa ja lopulta kun majava uskaltaa tulla esiin, yritetään osua siihen jousipyssyllä. Usein ammutaan vielä ohi.

Onneksi minun ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkia mieheni harrastuksia. Minusta on hauskaa, että meillä on joissain asioissa erilaiset kiinnostuksenkohteet. Nautin siitä, että näen Peten innon ja onnen harrastuksiaan kohtaan. Se riittää minulle. Sanomattakin lienee selvää, että olen hurjan onnellinen kun metsästyskausi päättyy vappuna.

Ensi viikkoa odotellessa! ;)

Västäräkistä vähäsen

Nyt se on jo ihan kulman takana. Tuntuu, että kevät on mennyt todella nopeasti ja ihan kohta on kesä. Eilen ulkoiltiin auringonpaisteessa ja bongattiin talomme edestä suloisia kukkasia. Katsotaan miten paljon kukkia maan sisältä meidän etupihalle kesän kuluessa paljastuukaan. :) Tänään on jälleen harmaampi keli, mikä heijastuu heti työmotivaatioon. Olen yrittänyt hauskuuttaa itseäni opiskelun lomassa kuuntelemalla klassista musiikkia, koska muunlaiset musiikkityylit häiritsevät keskittymistä. Keinot on monet.

Onneksi tähänkin päivään sisältyy monta mukavaa asiaa. Peten työkuviot ensi syksyn suhteen varmistuivat (kivi putosi sydämeltä), näen serkkuani pitkästä aikaa ja illalla on aikaa hoitaa muutama kotijuttu yhdessä alta pois. Haaveena olisi, että saisimme keltaista huonetta taas piirun verran valmiimpaan kuosiin. Normielämää siis täällä. Ja kohta on jo vappu! Saa nähdä mitä siitä tulee tänä vuonna kun ei ole enää perinteistä opiskelijavappua Joensuussa. Toisaalta on hauska lähteä katsomaan kavereita kaupungille ilman suurempia suunnitelmia. Toivotaan aurinkoista keliä vapuksi, koska meillä ei ainakaan yksiäkään juhlia enää juhlita! (Naapurin kanssa on vielä melko tulehtuneet välit tupaantuliaisista johtuen. Ups.)


Sääennustuksessa luvattiin huomiseksi jälleen lämmintä! :)

Vielä viikonloppua

Viikonloppu oli niin kiva, että haluan laittaa vielä muutaman tunnelmapalan tänne. Pääosassa taisi olla pieni neiti, joka tämän tädin silmissä oli kylläkin kasvanut ihan hurjasti! Pian minusta tulee ajan kulumista voivotteleva tanttara, mutta minkäs teet. Tuntuu, että vain hetki sitten pitelin sylissäni vastasyntynyttä vauvaa ja nyt saan katsella kun hän konttaa, leikkii ja antaa halauksia. Voi voi.

Yllä olevat kuvat ovat ihastuttavasta kuopiolaisesta kahvilasta, nimeltä Kaneli. Kahvila on sisustettu vanhoilla huonekaluilla, joten samaan henkeen käsittelin kuvat. Valitettavasti Kaneli on usein viikonloppuisin täynnä porukkaa eikä vapaata pöytää ole helppo löytää. Tällä kertaa onnistuimme.

Olen vähän innostunut kuvankäsittelyohjelmastani, kuten saatatte huomata... Se on muuten nimeltään Photoscape ja sen voi ladata ilmaiseksi netistä. Lupaan, etten ihan joka postaukseen laita näitä kollaaseja! :)

Vaikka on mahtavaa nähdä ystäviä ja nauttia vapaa-ajasta, olen kotonani myös arjen keskellä. Tänään olen nauttinut pyykinpesusta ja muista kotihommista aina gradutyön välissä. Gradutyöstä en tosin opi nauttimaan vaikka kuinka yritän. Kahvihetki keskellä päivää piristää myös ehdottomasti. Tänään kylässä kävi äiti ja loppuviikoksikin on muutama kahviseura katsottu valmiiksi.

Keväisen sään myötä mielikin valostuu! Aurinkoista viikkoa!