Elämä = Valmistuminen

Elämäni tähän mennessä suurin haaste taitaa olla tämä gradun kirjoittaminen. Kaikki muut opinnot ovat jo onnellisesti takanapäin, mutta vielä yksi iso mörkö edessä. Olen joutunut nyt loppukeväästä priorisoimaan asioita elämässäni niin, ettei mikään vain häiritsisi gradutyötäni eli valmistumistani. En tiedä kuinka järkevää se on, mutta omalla kohdallani kaikki muut keinot on jo käytetty.

Olen huomannut, että gradu etenee vain jos olen kaikki päivät kotona neljän seinän sisällä, en harrasta mitään (sekin energia pois gradusta) ja tyrehdytän sosiaalisen elämäni minimiin. Tietenkään kaikilla homma ei toimi parhaiten näin. Tällä hetkellä ajatukset ovat jo kovasti tulevaisuudessa ja toivon kovasti ettei minun parin kuukauden päästä tarvitsisi tähän asiaan enää aikaani käyttää.

Jollain kieroutuneella tavalla olen alkanut saada tyydytystä omasta tekstistäni. Olenko minä todella kirjoittanut tuonkin? :P Enemmän tämä prosessi on ollut tosin vain pään takomista seinään. Kaipaisin niin kovasti jonkinlaista vertaisryhmää, jolle voisin purkaa tuntojani. Haluaisin istua kahvilla ja urputtaa. Yksinäistä työtä tämä valitettavasti on. Alusta loppuun saakka.

Ystävät ja läheiset, koittakaa jaksaa minua vielä vähän aikaa.

Onneksi huomenna Petellä ja minulla on yhteinen vapaapäivä. Hellettäkin on oikein luvattu! Ihanaa vapaapäivän aattoa teille!

Äitienpäivän pyöräretki

Eilisen äitienpäivän ja kauniin auringonpaisteen kunniaksi lähdimme Peten kanssa pitkästä aikaa yhdessä kunnon pyörälenkille. Ensin suunnitelmissa oli ajaa Tahkon mökillemme (60 km), mutta pieni järjenääni sanoi, että ehkä matka saattaisi olla liian raskas. Määränpääksi valikoitui sitten Peten porukoiden mökki n 10 kilometrin päässä. Lähdin liikkeelle hieman turhan rivakasti ja voimat meinasivat loppua kesken (kiitin luojaa etten ollut lähtenyt sinne Tahkolle! :D). Parin tunnin levon ja tankkauksen jälkeen jaksoin onneksi pyöräillä hyvin takaisin kotiin. Pete on onneksi niin kärsivällinen, että jaksoi ajella hiljemminkin.

Pyöräilykauden lisäksi avattiin myös grillikausi kesäisissä maisemissa. Aika paljon leikittiin myös Uskon kanssa, kuten kuvasta näkyy. Kuinkahan monta kertaa olen jo sanonut: voi kuinka nautinkaan tästä vuodenajasta! Kesä ihan kynnyksellä ja kaikki lämpimät päivät vielä edessä päin.

Tänään meillä on tiedossa äitienpäivä osa 2 kun oma äitini ja siskoni tulevat meille kahvittelemaan. Onneksi äitejä voi nähdä muulloinkin kuin virallisena päivänä! Kiitos kaikille äideille (minun ja Peten) ja mummoille huolenpidostanne.

Viime aikoina

Viime aikoina on tapahtunut niin paljon kaikkea pientä ja isoa, että blogin sisältö on jäänyt pahasti jälkeen. Laitan pieniä makupaloja kuvakollaasin muodossa viime viikonlopun hauskoista mökkipolttareista.

Päivät Joensuussa vierähtivät todella nopeasti hyvässä hoidossa (kiitos majoituksesta ja seurasta ystävät). Oli nautinnollista olla pitkästä aikaa opettamassa ja vielä ainetta, jota en ollut koskaan aiemmin opettanut. Samalla se oli aika rankkaa ja eilisen kotiutumisen jälkeen aika on mennyt pitkälti akkuja lataillessa. Mahtavaa oli se, että sain viettää aikaa ystävien kanssa keskellä heidän tavallista arkeaan. Myös eräs hääpuku löydettiin ja saatiin elokuun morsian onnelliseksi.

Eilen näin ensimmäistä kertaa vanhan hyvän ystäväni kuusiviikkoisen pojan. Sitä tapaamista oli jo odotettukin! Ja todella suloinen paketti hän tietenkin oli. Tänään toinen suloinen poikalapsi sai kasteessa nimen ja me saimme olla sitä herkkää tapahtumaa todistamassa. Petestä tuli ylpeä kummisetä.

Nyt kun olen taas kotona, luulen että blogi päivittyy hieman nopeampaan tahtiin.

Toivotan etuajassa aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille!

Kuulumisia

Tulin pikapäivittämään hieman kuulumisia, koska blogissa on ollut niin monen päivän tauko. Viikonloppu vierähti siis ystävän polttareissa (oli huippua!) ja tarkoitus oli palata sunnuntaina kotiin. Toisin kävi, kun sain viikon sijaisuuden Joensuusta ja olen nyt ollut täällä opettamassa pitkästä aikaa.

Olen opettanut viimeksi vuosi sitten eli aikamoinen ponnistus oli aloittaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni opetan nyt psykologiaa, mikä tuo hommaan lisähaastetta. Alkuviikko meni melkein täysin tunteja suunnitellessa, mutta onneksi nyt alkaa jo sujua. Ihania keskusteluja ja suloisia oppilaita! Huomaan, että (varsinkin) psykan opena minulla on vielä paljon opittavaa. Toivotaan, että lukiolaisille jäisi viikosta edes jotain asioita päähän! :D

Loppuviikon Joensuussa aion käyttää gradun eteenpäin viemiseen. Kävin perjantaina professorin kanssa juttusilla ja sain paljon uusia johtolankoja. Onneksi tähän viikkoon on sisältynyt muutakin kuin työtä ja opiskelua. Olen saanut viettää aikaa rakkaiden ystävien kanssa, katsoa jääkiekkoa ja seurustella ihastuttavan pienen tyttösen kanssa. Alkuviikon olen asunut ystävieni luona, joilla on 1-vuotias lapsi. Saara ilmeisesti luulee, että olen muuttanut heille ja on siksi ottanut minut osaksi perhettä. :)

Ikävä kotiinkin jo olisi. Petellä on tänään synttärit ja aika surkeeta on olla kaukana toisesta. Ehkä sitä sitten osaa taas hieman enemmän arvostaa yhteistä aikaa viikonloppuna.

http://kotioppijat.blogspot.com/

Kivaa viikkoa! Palaan asiaan muutaman päivän päästä!

Esittelyssä olohuone

Tällainen on olohuoneemme. Tyyli on muuta asuntoa rauhallisempi niin huonekalujen kuin värien suhteen. Sanoisin olohuoneemme tyyliä maalaisromanttiseksi vanhoine huonekaluineen ja Linumin tekstiileineen. (Verhoista puheenollen: en ole saanut vieläkään ostettua lisää verhokiskoa, jotta verhot ylettyisivät nurkkaan asti. Sivuuttakaa se. :P)

Olohuoneen pöytä on rakkain huonekaluni. Sen olen saanut isovanhempieni ostaman mökin aitasta. Kunnostimme pöydän yhdessä ukin ja mummin kanssa. Matto ja sohva ovat kalleimmat sisustushankintamme. Kummatkin suomalaista laatua ja kumpaankin olen edelleen tyytyväinen.

Olohuoneen tuoli on uusin hankinta. Se on ostettu joensuulaisesta vanhaintavarakaupasta nimeltä Jukan antiikki. Tuolin ikää on vaikea arvioida, mutta myyjä veikkasi sen olevan vähintään 1940-luvulta. Lamppu on Pentikin.

Olohuoneen tv-taso on Peten nikkaroima (minun idea!). Pari vuotta sitten kun muutimme yhteen, tarvitsimme kipeästi telkkaritason. En pitänyt kauppojen persoonattomasta valikoimasta ja rahaakaan ei juuri ollut, joten Pete teki meille tällaisen väliaikaisratkaisun. No, niinkuin yleensä tuppaa käymään, väliaikaisratkaisusta tuli pysyvä. Ei haittaa ollenkaan!

Valkoinen iso kaappi on myös vanha, Peten kunnostama ja maalaama. Tuota kaappia rakastan. Takana näkyvä kirja-kirjahylly (kannattimina siis vanhoja kirjoja) myöskin Peten käsialaa. Samoin kuin Linumin kankaalla päällystetty rahi.

Koko asuntomme rakkain taulu on ehdottomasti mintunvihreälle pohjalle maalattu tulppaanikimppu. Muiden mielestä se on ruma, mutta minusta vain rumankaunis. :)

Käytävällä olevan secondhand-kaapiston olemme saaneet lahjaksi. Kaapiston päällä oleva lamppu on Peten tuunaama.

 Valkoisen kaapin päällä on äidiltäni lainaan saatu taulu sekä Tartosta löytynyt lamppu.

Käytävällä oleva vanha koulupenkki on kirppislöytö Joensuusta. Istuinlevyn alta löytyvät vanhat koululeimat.

Tällainen olohuone meillä! Siellä me seurustellaan, katsotaan ohjelmia digiboksilta ja vaan möhmötetään sylikkäin.

Tämä on ajastettu postaus. Olen tällä hetkellä Joensuussa ystävän polttareissa. Luultavasti olemme tällä hetkellä mökillä ja nautimme täysin rinnoin ajasta naisten kesken. Toivottavasti teilläkin on hauska viikonloppu!

Jotain minusta

Tajusin tänään, että vaikka tällä hetkellä kirjoitan blogia lähinnä kavereille ja sukulaisille, täällä saattaa joskus käydä muitakin vieraita. En ole juurikaan kertonut itsestäni mitään täällä uudessa blogissa, joten asia pitää korjata välittömästi. Itse ainakin tykkään lukea sellaisia blogeja, joissa kirjoittajan persoona, arki ja kuulumiset ovat pääosassa.

Edellisessä blogissani kellakultasillaonni.blogspot.com olen kirjoittanut paljon ajatuksia tuoreesta elämänmuutoksestani, kun miehen kanssa muutimme pari kuukautta sitten opiskelukaupungistani takaisin kotiseudulle Kuopioon. Muuttoon valmistautuminen ja ensimmäiset viikot kotikaupungissa olivat aika haastavia, mutta nyt tuntuu, että tilanne on normalisoitunut. Elämänrytmi on muuttanut muotoaan, mutta se on ihan hyvä asia.

Olen tasaisesta (ja tylsästä) elämästä pitävä ihminen, joka inhoaa muutoksia. Välillä on kuitenkin ehdottoman hyvä ravistella elämäänsä edes vähän. Vaikka minulla on välillä kova ikävä opiskelijaelämää Joensuussa ja varsinkin siellä asuvia rakkaiksi käyneitä ystäviä, olen saanut monia uusia asioita elämääni muuton myötä. Olen lähentynyt vanhojen ystävieni kanssa uudelleen, tavannut enemmän sukulaisia ja saanut jopa pari ihan uutta, orastavaa ihmissuhdetta. (Tämä on minulle todella harvinaista.) Olemme Peten kanssa nyhvänneet kahdestaan kotona vähemmän, koska hänellä on huomattavasti enemmän kavereita ja harrastusmahdollisuuksia täällä. Toisaalta kaipaan aikaa kahdestaan, mutta toisaalta pidän siitä, että elämänrytmi on menevämpi.

Mitä kertoisin itsestäni? Olen oikean aikuistumisen kynnyksellä oleva 26-vuotias rouvashenkilö. Kuvailisin itseäni termeillä: seurankipeä, pohtija-keskustelija, esteetikko, nautiskelija, laiska, epäkäytännöllinen, muut huomioon ottava, huolehtija, rehellinen sanoissa, teoissa ja olemisessa (naamastani näkee mitä ajattelen). Useimpina päivinä positiivinen elämänasenne. Nainen isolla etukirjaimella.

Sellaista esittelyä täältä! Olisi hauska jos satunnaiset lukijat uskaltaisivat useammin jättää pienen kommentin visiitistään täällä. :)

Erilainen vappu

Vappu oli ja meni, mutta tässä muutama otos illan kuvasaldosta. Aattona meillä oli tosi rento meininki. Maanantaina ei vielä ollut mitään muuta suunnitelmaa kuin, että auringonpaisteeseen piknikille. Ulkona tuuli niin kovasti, että piknik vaihtui sisätiloihin. Hauskaa oli, vaikka olinkin ainoa naispuolinen koko porukassa. Pojat otti mut jutuissa kivasti huomioon. Ei puhuttu autoista, tietokoneista tai formuloista. Jonkin verran naisista kuitenkin. ;)

Loppuillasta haluttiin vielä käydä katsastamassa Albatrossin meininki. Hirveä ruuhka, tunnin jonot baaritiskille ja kaikki aikamoisessa kumarassa. Mikähän tässä yllätti? :D Lähdettiin Peten kanssa kotiin jo ihan hyvissä ajoin.

Vappupäivänä lähdettiin pizzalle ja katselemaan kaupungille ihmisiä. Aivan ihana keli vaikka kylmä olikin! Erilainen vappu kaikin puolin jos vertaa opiskeluvuosiin. Fakta kai on se, ettei opiskeluvuosia voi loputtomiin venyttää. Ja vaikka yrittäisi juhlia haalareissa ja käydä vappumarssilla, se ei olisi kuitenkaan enää sama. Ihanat muistot jää onneksi. Tehdään tästä lähtien uusia muistoja ja uusia traditioita!

Pääasia on se, että nyt on virallisesti kesä! (Lämpömittarilukemat laahaavat tosin omaan asenteeseeni verrattuna hieman perässä..)

Oi ihana toukokuu!