Syntymäpäiväsankaritar

Minkä näköinen on kaunis nainen? Minkä ikäinen on kaunis nainen? Voiko yhdeksänkymppinen olla upea ilmestys?

Katsokaa itse.

Isoäitini täyttää tällä viikolla 90 vuotta, mutta juhlistimme synttäreitä käytännön syistä jo viime lauantaina. Olen aina kokenut sielujen sympatiaa isäni äidin kanssa, vaikka monessa suhteessa olemme kovin erilaisia. Hyvin paljon samankaltaisuutta ja samoja luonteenpiirteitäkin löytyy, joten tietty yhteys välillämme on aina ollut olemassa.

Mummini ei ole täyttänyt perinteisen pullantuoksuisen mummin roolia (meidän suvussa näitä pullantuoksuisia naisia saa tosin muutenkin hakea), vaan hänen kanssaan olen keskustellut, katsonut Kauniita ja rohkeita, pelannut korttia, leikkinyt pukeutumisleikkejä, oppinut paljon historiasta (kuten elämästä Karjalassa, evakkomatkasta ja kotikaupunkini paikallishistoriasta) sekä nauranut ja halannut paljon. Mummini on erikoinen persoona, mutta siitä huolimatta, tai juuri siksi, minulle kovin rakas.

Syntymäpäivänsä kunniaksi mummi oli käynyt kampaajalla ja ostanut uuden asun. Hän oli mielestäni äärimmäisen kaunis.

Mummin synttäreiden yhteydessä tapasin pitkästä aikaa myös kummityttöäni. Meillä oli todella ihana päivä yhdessä. Kävimme käärmenäyttelyssä ja hengailimme meillä kahvitellen ja laittautuen juhlaa varten. Nautin keskusteluista tämän suloisen ja älykkään nuoren neidin kanssa. Kinkkisiä kysymyksiäkin esitettiin sekä minulle että Petelle. Yritin avautua hänelle muun muassa kysymyksiin "Miltä tuntuu olla aikuinen?" ja "Mitä teette kun olette kahdestaan kotona?".

Lomaillen

Syysloma on huristanut eteenpäin hurjaa vauhtia. Olen tehnyt paljon asioita, joita toivoin tekeväni. Olen nukkunut paljon, leiponut, nähnyt monia ystäviä ja muita rakkaita, neulonut ja rentoutunut. Eräs neitokainen oli jopa yökylässä. Syyslomaan tiivistyy monta ässää: Suppilovahverot, Sarjaton (kiitos vielä anopille), Syksyn tuoksu, Sosiaalinen elämä, Solsidan, Sienipiirakka, Sienikeitto, Sienipizza (tajusitte varmaan, että Pete on käynyt sienessä).

Viikonlopuksi on vielä monta odotettua touhua edessä. Lauantaina juhlistamme minulle kovin rakkaan isoäitini 90-vuotis päivää. Ennen synttäreitä pääsen kaappaamaan espoolaistuneen kummityttöni pitkästä aikaa itselleni. Suunnitelmissa on ainakin mennä yhdessä suureen käärmenäyttelyyn. Olen monesti potenut huono kummi -fiilistä, mutta nyt minulla on pitkästä aikaa mahdollisuus antaa aikaani hänelle ja selvittää, millaiseksi viitosluokkalaiseksi hän on kasvanut.

Olen ollut niin vapaalla, että vasta tänään pieni stressinpoikanen on alkanut hiipiä mieleeni. Ensi viikolla olisi jälleen isoja haasteita edessä. Lomalla on ihanaa, mutta paluu arkeen saattaa olla sitäkin karumpi.

Pete on onneksi saanut pitää hieman syyslomaa hänkin. Meillä on ollut aikaa pohtia yhdessä elämää monelta kantilta. Mitkä ne olivatkaan ne meidän unelmamme? Mitkä unelmat ovat minun, mitkä hänen ja mistä todella KUMMATKIN haaveilemme? Todella kiinnostavaa ja inspiroivaa.

Syksyistä viikonloppua!

Se todella iso G

Viime päivät olen ollut kuin tulisilla hiilillä - ison osan aikaa typerä virne naamallani. Tänään sain yli kaksi vuotta kestäneen urakan vihdoin päätökseen eli graduni valmiiksi. En kuvittele, että saavutus on mitään maailmaa mullistavaa, mutta omassa elämässäni kyseessä on iso juttu. Voin vihdoin unohtaa perässäni alituiseen laahanneen gradustressin ja olla oikeasti ylpeä itsestäni. Minä tein sen!

Gradun palautus tarkoittaa kohdallani myös sitä, että pian valmistun ammattiin. Työpaikanhakustressi on tietenkin hieman päällä, mutta onneksi olen saanut tehdä sijaisuuksia jo tovin. Valmistuminen herättää minussa niin paljon tunteita, että niitä on vaikea pukea sanoiksi.

onnellinen - helpottunut - tyhjä - pelokas - innostunut - energinen - väsynyt - tyytyväinen - tunteikas - ylpeä - riehakas

Eräs kysymys nousee mieleeni jatkuvasti: Olenko minä nyt aikuinen? Lisäksi muutama muu kysymys: Saanko työpaikan? Mistä saan työpaikan? Tuleeko minusta hyvä opettaja? Miten opettajat pukeutuvat? Voiko ope pitää blogia? Haluanko valmistujaisjuhlat? Haluanko vielä opiskella? Mitä tarkoittaa, että olen aikuinen? Olenko pian oravanpyörässä?

Kaikesta epävarmuudesta huolimatta, olen viime aikoina ollut onnellisempi kuin pitkään aikaan. Valmistuminen taitaa tehdä minulle hyvää. ;)

Syysloma

Tänään alkoi ensimmäinen syyslomani moneen vuoteen. Edes loman omakustanteisuus ei vähennä riemuani milliäkään. Koulut ovat kiinni ja sijaisuuksia ei pysty tekemään. Ihanaa, pakollinen lomaviikko! :)

Melkein hävettää myöntää, että olen jo lyhyen "työurani" aikana ennättänyt kaivata lomaa. Opiskeluelämästä työnteon pariin siirtyminen oli melkoinen shokki jo pelkästään aamuherätysten takia. Petekin on ollut kiireinen, joten sellaiset yksinkertaiset arjen ilot kuten imurointi ja pölyjen pyyhkiminen ovat jääneet täysin. Ensi viikon aion pyhittää kotipuuhailulle, tekemättä jääneiden asioiden hoitamiselle keskustassa ja sosiaaliselle elämälle (tämä tiedoksi kaikille kahviseuraa kaipaaville kavereille). Jonain päivänä voisin hemmotella Peteä (sekä niitä mahdollisia kahvivieraita) leipomalla.

Tämän perjantai-illan olemme ihan kahdestaan. Ennen illan rentoutusosiota luultavasti keräämme viikon viimeiset voimat kasaan ja siivoamme kodin edes jonkinlaiseen kuntoon. Minulla on fiksaatio siitä, etten voi polttaa kynttilöitä jos koti on sotkuinen. Illan tavoitteena on (ainakin parin viikon tauon jälkeen) sytyttää kynttilät ja käpertyä sohvalle teekupposen ääreen. Ihanan tylsä perjantai siis.

Teekupposista puheen ollen. Meillä on kahden teemukin mentävä aukko astiakaapissa. Olen jo pidempään miettinyt millaiset mukit haluaisin, ja nyt olen ne löytänyt. Alla olevat yksilöt kuuluvat Iittalan uuteen Sarjaton sarjaan. Ehkä tuo värikkäämpi vaihtoehto olisi kaikkein ihanin.

Rentouttavaa viikonloppua!

Tampereella nääs

Perjantaina hyppäsin junaan ja lähdin tyttöjen reissuun Tampereelle. Tein vähän kouluhommia ja fiilistelin junatunnelmaa pitkästä aikaa. Pieksämäellä vaihdoin toiseen junaan, jossa pari innokasta naista oli minua odottamassa. Höpöttelimme kuulumisia niin antaumuksella, että ihan sääliksi kävi kanssamatkustajia.

Tampereelle päästyämme suunnistimme onnistuneesti määränpäähämme. Siellä meitä oli odottamassa superihana iltapala ja viikonlopun emäntämme. Ilta kului rauhallisissa merkeissä rupatellen ja toistemme seurasta nautiskellen.

Aamupalan jälkeen huristelimme keskustaan. Pienen kauppa- ja kirppiskierroksen jälkeen treffasin toista ystävääni. Juttua olisi hänenkin kanssaan riittänyt vaikka koko päiväksi, mutta muutaman tunnin jälkeen hyppäsin bussiin ja kohti majapaikkaamme. Saimme tyttöjen iltaan lisävahvistuksen, kun vanha koulukaverimme liittyi seuraamme. Emme olleet nähneet toisiamme pitkään aikaan, mutta jostain kumman syystä (?) juttua riitti entiseen malliin. A oli varannut meille saunan, mikä oli aika mahtavaa. :) Ilta ei jatkunut ravintolaan, vaikka minulle Tampereen yöelämä olisi ollut uusi kokemus. Pohdimme vain, miksi olisimme tuhlanneet illasta ison osan laittautumiselle ja menneet meluisaan baariin keskustelemaan keskenämme. Paljon mukavampaa (ja halvempaa) oli istuskella olohousuissa kotosalla ja nauttia pari siideriä.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, joten sunnuntaina keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja hyppäsimme junaan. Tämä oli kuitenkin viikonloppu, joka jää pitkäksi aikaa muistoihin. Tampere vaikutti oikein mukavalta paikalta, jossa voisi viettää enemmänkin aikaa. Oli myös ihana nähdä ystävän uusi koti ja asuinympäristö. Hänen "uudesta" elämästään tuli konkreettisempi kuva, kun pääsi itse paikan päälle käymään.

Otetaanhan pian uusiksi?!

Ps. Pete ylitti itsensä viikonloppuna ja juoksi 30 (!!) kilometriä Kolin jylhissä maisemissa. Nyt on lihakset jumissa, mutta kuulemma mahtava fiilis. Aika hieno suoritus!

And that´s who I am

Bongasin kaverini blogista uudenlaisen idean kertoa jotain itsestään. Kopsasin heti tänne. Kuvat löytyvät täältä. Kopsasin kuvia hyvin spontaanisti ajattelematta sen kummemmin, joten lopputuloksesta tuli yllättäen jopa henkilökohtainen. Luultavasti tämä kertoo jotain minusta. Ainakin itse koin "testin" mielenkiintoiseksi. Tehkää te muutkin!