Lomaillen

Syysloma on huristanut eteenpäin hurjaa vauhtia. Olen tehnyt paljon asioita, joita toivoin tekeväni. Olen nukkunut paljon, leiponut, nähnyt monia ystäviä ja muita rakkaita, neulonut ja rentoutunut. Eräs neitokainen oli jopa yökylässä. Syyslomaan tiivistyy monta ässää: Suppilovahverot, Sarjaton (kiitos vielä anopille), Syksyn tuoksu, Sosiaalinen elämä, Solsidan, Sienipiirakka, Sienikeitto, Sienipizza (tajusitte varmaan, että Pete on käynyt sienessä).

Viikonlopuksi on vielä monta odotettua touhua edessä. Lauantaina juhlistamme minulle kovin rakkaan isoäitini 90-vuotis päivää. Ennen synttäreitä pääsen kaappaamaan espoolaistuneen kummityttöni pitkästä aikaa itselleni. Suunnitelmissa on ainakin mennä yhdessä suureen käärmenäyttelyyn. Olen monesti potenut huono kummi -fiilistä, mutta nyt minulla on pitkästä aikaa mahdollisuus antaa aikaani hänelle ja selvittää, millaiseksi viitosluokkalaiseksi hän on kasvanut.

Olen ollut niin vapaalla, että vasta tänään pieni stressinpoikanen on alkanut hiipiä mieleeni. Ensi viikolla olisi jälleen isoja haasteita edessä. Lomalla on ihanaa, mutta paluu arkeen saattaa olla sitäkin karumpi.

Pete on onneksi saanut pitää hieman syyslomaa hänkin. Meillä on ollut aikaa pohtia yhdessä elämää monelta kantilta. Mitkä ne olivatkaan ne meidän unelmamme? Mitkä unelmat ovat minun, mitkä hänen ja mistä todella KUMMATKIN haaveilemme? Todella kiinnostavaa ja inspiroivaa.

Syksyistä viikonloppua!