Elämän pieniä tähtihetkiä

 Aamupalaa auringonpaisteessa.

 Graduvertaistukea ja aurinkoenergian tankkausta yliopistolla.

 Onnittelukorttiaskartelua, euroviisukatsomo ja siskonpeti.

 Juhlaa ja ilon kyyneleitä.

Päivän asu.

Tuore pastori upeassa uudessa papin juhla-asussaan tarjosi kakkukahvit.

Jos viime viikolla valitin tylsän yksitoikkoista elämääni, niin onneksi viikonloppuna riitti kaikkea hauskaa touhua. Sain viettää aikaa rakkaiden tyttöjen (tämän termin käyttö on kuulemma jo hieman arveluttavaa 25-40-vuotiaiden naisten ollessa kyseessä...) kanssa. Mikä parasta, pääsin todistamaan kun mikkeliläistynyt opiskelijaystäväni sai pappisvihkimyksen. Niiskutettiin vierekkäin kirkon penkissä lähes koko toimituksen ajan.

Viikonloppu sisälsi paljon keskusteluja ystävyydestä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Myös ajatuksia ihanasta tietämättömyyden ja keskeneräisyyden tilasta, joka ei ole kauhistus, vaan ainoa oikea tapa elää. Saimme nähdä tuoreen pastorin uuden kodin ja tutustua hänen läheisiinsä. Se vain vahvisti tunnetta, ettei meidän ihmissuhteemme ole kiinni samasta asuin- tai opiskelupaikasta. Meidän täytyy vain muistaa järjestää tapaamisia silloin tällöin. Onneksi seuraavan kerran näemme pitkän kaavan mukaan jo viimeistään elokuussa.

Tällä viikolla joudun pakertamaan tiukasti gradun parissa, jotta saan hyvällä omallatunnolla pitää vapaan viikonlopun. Voimien keräämistä tarvitaan, sillä ensi viikolla starttaa jo kesätyöt. Ehkä viime päivien hyvä fiilis seuraisi tulevatkin päivät ja hommat etenisivät.

Joensuu kutsuu

Eilen oli aikamoinen supernainen -päivä, kun aamulla menin yliopistolle graduhommiin ja sieltä pyöräilin seurakunnalle työpalaveriin. En ollut tajunnut, että seukkarilla menee monta tuntia, joten energiat oli aika vähissä kun illalla pyöräilin nälkäisenä kotiin. Sitä kivempi olikin sitten käydä saunassa ja ruveta hyvillä mielin nukkumaan. Enemmän tällaisia päiviä kun todella tuntee saaneensa jotain konkreettista aikaan!

Ei niin kiire päivä kuitenkaan ettenkö olisi kerennyt aamulla ottaa muutaman kuvan uudesta tukasta! Oletteko muuten huomanneet miten tiukassa on ilot nykyään, kun jauhan vaan tästä uudesta leikkauksesta?! :D

On onneksi toinenkin ilon aihe tänään tiedossa. Lähden ystävien luokse Joensuuhun. Luvassa ainakin graduvertaistukea, juttuseuraa, Euroviisuja (oikea viisustudio) ja vähän ehkä sitä gradun työstämistäkin. Sunnuntaina suuntaamme kaikki ystävän pappisvihkimykseen Mikkeliin. Pete viettää samaan aikaan polttariviikonloppua hieman pohjoisemmassa Suomessa.

Tajusin eilen, että riparit lähestyvät koko ajan hirveällä vauhdilla! Reilun viikon päästä starttaa jo ensimmäinen. Toisaalta on mahtava lähteä leirille, mutta onhan se aina vähän kirpaisevaa lähteä pitkäksi aikaa (no, viikoksi) pois kotoa. Luulen, että se tekee minulle kuitenkin tällä hetkellä ihan hyvää. Joutuu laittamaan graduahdistelut hetkeksi nurkkaan. Ne 15-kesäiset antavat varmasti tarpeeksi muuta ajateltavaa!

Palaan ensi viikolla blogin pariin. Kesäistä viikonloppua!

Onnea on oma luottokampaaja

Lähtötilanne oli tämä:

Mallistaan kauan sitten ylikasvanut tukka, jota oli mahdoton laittaa nätisti. Siedettävän kampauksen sain vain jos laitoin hiukset kiinni.

Kampaajakäynnin jälkeen tilanne on tämä:

Huomattavasti fressimpi ilme ja kantajallakin taas naisellisempi olo! Kampaaja leikkasi latvoista huonot pois ja porrasti hiuksia rajummin kuin ennen. Lopuksi hän vielä teki minulle kauniin kiharakampauksen. Kiharoiden takia rikottu malli ei tosin oikein tule esiin. Ehkä sitten tulevissa kuvissa.

Kampaajakäyntini venyi suurimmaksi osaksi sen takia, etten ollut käynyt Kuopiossa kampaajalla vuosiin, enkä tiennyt kenelle varaisin ajan. Onneksi sattuman kautta sain tietää, että vuosien takainen luottokampaajani on palannut hommiin entiseen kampaamoonsa. Hihkuin onnesta kun sain varata ajan hänelle. Muutos ei ole suuri, mutta itselle tuli todella paljon parempi olo nyt kun latvat ovat siistit ja leikkaus astetta rikotumpi.

Onnea on lopulta ne melko pienet asiat.

Kesätukkaa hakemassa

Minulla on tänään kampaaja! Tätä onnea on odotettu! Olen mestari kampaajakäyntien venyttämisessä, mutta nyt tuli tehtyä ennätys. Viimeksi olen käynyt joulukuussa. Latvat ei, ihme kyllä, ole vielä aivan törkyisinä kaksihaaraisista, mutta malli on muuten niin ylikasvanut, että sitä on todella vaikea laittaa nätisti. Jälleen kerran puntaroin sitä, haluanko säilyttää erittäin pitkät hiukset vai olisiko freesimpää leikata hieman lyhyempi ja muotoillumpi malli. Kasvatanko otsatukan kokonaan pitkäksi vai haluanko paksun sivuotsiksen? Näitä samoja kysymyksiä pohdin joka kerta kun kampaaja-aika on varattu. Olen parantumaton.

Ihana saada jotain piristystä tappavan tylsän arjen keskelle. Olen vielä muutaman viikon tässä ikävässä oravanpyörässä: jumitan kotona gradun parissa, vaikka haluaisin jo lennellä sosiaalisissa ympyröissä. Onneksi tähänkin on luvassa helpotusta viikonloppuna, kun lähden tyttöjen luokse Joensuuhun. Sunnuntaina menemme porukalla ystävämme pappisvihkimykseen Mikkeliin. Mahtavaa saada osallistua hänen tärkeään päiväänsä, mutta mitä ihmettä sellaiseen tilaisuuteen laitetaan päälle?!

Toivotaan, että aurinko jaksaisi ilahduttaa meitä ainakin viikonlopun yli!

Mekko kesän juhliin?

Kopioin nyt härskisti Kalastajan vaimo -blogissa ollutta ideaa kesämekkopostauksesta. Minulla on tiedossa kahdet häät ja pari muuta pienimuotoisempaa juhlatilaisuutta ensi kesänä. Juhlamekko-asia on aina inspiroiva ja ajankohtainen. Mitä päälle kesän juhliin?

Kokosin tähän postaukseen inspiraatiokuvia parista nettikaupasta. Valitsin mekot sen perusteella, että voisin oikeastikin käyttää niitä eli ne voisivat sopia omalle (runsaalle) vartalolleni. Todella kauniita luomuksia löytyi myös täysin erimallisille naisille. Sinne vain ihastelemaan!

http://usa.frenchconnection.com/

Olen vartalotyypiltäni muodokas, joten minulle eivät sovi kovin löysät mekot. Näytän niissä turhan isolta. Mekkoni täytyy olla istuva rintojen alapuolelta ja mielellään hieman peittävämpi yläosastaan. Spagettiolkaimet tai hyvin avonainen kaula-aukko eivät ole niitä kaikkein imartelevimpia vaihtoehtoja. Pidän erityisesti kellohelmoista ja tyköistuvista kotelomekoista. Miksi muuten olen käyttänyt kotelomekkoa viimeksi omissa ylioppilasjuhlissani?

http://www.stylebop.com/no/

Minulla on kaksi todella kaunista mekkoa, joista en halua luopua, vaikka onkin ostettu vuosia sitten. Ylioppilasmekkoni (itse olin silloin kylläkin -10kg) on niin klassinen malli, että voisin hyvin käyttää sitä yhä. Kotelomekko teetettiin Thaimaassa ja se on 100 % silkkiä. Väri on luonnossa räikeämpi vihreä ja samalla myös vaatteen clou.

Toinen suosikkimekko mahtuu vielä päälle ja se on ostettu siskon lakkiaisiin muutama vuosi sitten. Mekko oli tyyris hankinta, mutta ajattomuudessaan pidän siitä todella paljon yhä. Mekko on osoittautunut täydelliseksi asuksi kesän konfirmaatioissa, joissa joudun käyttämään helteellä täyspitkää albaa. Silkkimekko ei mene pilalle pienestä hikoilusta eikä rypisty istumisesta. Ainoa ongelma on, etten voi käyttää samaa mekkoa kaikissa juhlissa!

Viimeisenä esittelen hieman erilaisen vaihtoehdon juhlapukeutumiseen. Vaikka mekko on se juhlavin valinta, voi joihinkin juhliin hyvin valita myös hameen. Asusteet voivat olla sitten juhlavammat ja näyttävämmät. Tämän tummansinisen hameen löysin kirppikseltä kolmella eurolla.

Yhden uuden juhlamekon olen tänä keväänä ostanut, mutta en halua esitellä sitä täällä blogissa vielä. Sitten on kivempi laittaa se päälle tärkeisiin juhliin kun se tuntuu itsestä vielä "uudelta". Muistakaa, että kauniita (ja uniikkeja) mekkoja voi löytää myös kirppareilta. Jos haluat panostaa hyvälaatuiseen kalliimpaan mekkoon, kannattaa valita ajaton malli ja väri, jolloin mekkoa voi helposti muuntaa hieman erilaiseksi asusteilla.

Rentouttava helatorstai

Olipa mahtavaa viettää yksi vapaapäivä keskellä viikkoa (ja keskellä graduahdistusta). Tiedän, ettei helatorstain idea ole olla "vain" vapaapäivä, mutta tässä tilanteessa se oli minulle toivottu hengähdystauko. Vietimme Peten kanssa rentoa aamua, jonka jälkeen siivosimme pitkästä aikaa koko asunnon. Pete pesi ikkunatkin! <3

Iltapäivällä lähdimme kesäpäivään kävelylle. Ensimmäinen päivä tänä vuonna kun tarkenin olla ilman pitkähihaista. Kävelimme käsikädessä (awww) ja puhuimme siitä, miten aiomme kävellä käsikädessä vielä viiden vuoden ja viidenkymmenen vuoden päästä (awwwww). Liian usein näkee pariskuntia, joiden väliin on tullut liikaa tilaa. Pahimmassa tapauksessa nämä pariskunnat kävelevät lenkillä peräkanaa. Kutsukaa vain naiiveksi, mutta me emme tule sellaisiksi!

 Lenkin jälkeen aloimme kummatkin näpertelemään harrastustemme parissa. Minä sain pitkästä aikaa kiinni naisellisuudestani ja tein itselleni kunnon kynsihuollon. Kynnet olivat päässeet todella karmeaan kuntoon, joten panostus ei ollut aivan turhanpäiväinen. ;) Pete näperteli perhojensa parissa, koska kalareissulle lähtö koittaa tänään. Päivän kruununa naapuri (se kivempi tien toiselta puolelta) liittyi seuraamme ja katsoimme kuinka leijonat päihittivät jenkit jännittävässä pelissä.

Tänään Pete lähtee siis kavereidensa kanssa viikonlopuksi kalalle ja minä vietän yhdistettyä mökki-graduviikonloppua. Voitte arvata kumpaa odotan enemmän. Ulkona on tällä hetkellä pilvistä ja sateista, mutta lämpötila keikkuu +25 asteessa. KESÄ!

Lämmintä viikonloppua!

Äitienpäiväkahvit

Meillä vietettiin äitienpäivää olosuhteista johtuen hieman jälkijunassa. Pitkästä aikaa kahviteltiin rauhassa perheen naisten kesken ja vaihdettiin kuulumisia. Siskonkin olen saanut jälleen kanssani samaan kaupunkiin muutamaksi kuukaudeksi! Illalla kävimme porukalla vielä mummolassa isänäitiä tervehtimässä.

Äidin kunniaksi tein kaapista löytyneistä tarpeista marjarahkapiirakkaa, joka oli yllättävän hyvää. Tein perinteisen murotaikinapohjan (jauhoja, leivinjauhetta, munia, rasvaa, sokeria) ja täytteeksi jäisiä marjoja (mustikoita ja puolukoita) sekä rahka-muna-sokeri-vanilliinisokeri-seos. Uuniin n. 35 min. Puolukat ja mustikat sopivat tosi hyvin yhteen.

Sellainen äitienpäivä meillä!