Maalla on mukavaa

Alkuviikosta meillä oli auto lainassa, joten otimme tilaisuudesta vaarin ja lähdimme moikkaamaan kavereita hieman kaupungin ulkopuolelle. Ajomatka jäi alle puoleen tuntiin, mutta tunnelma paikanpäällä oli kuin maaseudulla. Oli ihana päästä vielä ihailemaan ystävän vauvamahaa, joka toivottavasti on kohta muisto vain. Kesäkuun aikana pääsen hypistelemään jotain hieman konkreettisempaa. ;)

Olemme usein näiden kavereidemme kanssa vitsailleet, kuinka mahtava olisi jos me Peten kanssa joskus ostaisimme heidän naapuritalonsa. Asia on vitsin asteella, koska a) talo ei ole myynnissä b) meillä ei ole mahdollisuutta omakotitalon ostamiseen vielä vuosiin. Jostain syystä kuitenkin juttelimme asiasta Peten kanssa koko kotimatkan. Miten erilaista elämä olisikaan kyseisessä paikassa tai jossain muualla maaseudulla. Pärjäisinkö minä kyykärmeiden ja muiden luonnon elukoiden kanssa? Lämmittäisimmekö taloa sähkön lisäksi puilla? Tajuammeko miten iso työ omakotitalon hoitamisessa todellisuudessa on? Ahdistuisinko eristyneisyydestä? Jos ahdistuisin, saisiko talon myytyä?

Miten ihanaa olisikaan, että meillä olisi koti ja mökki samassa paikassa. Peten harrastukset (kalastus ja metsästys) olisivat koko ajan käden ulottuvilla. Voisimme ottaa koiria ja niillä olisi tilaa juoksennella vapaana. Mahdollisilla muilla perheenlisillä olisi myös tilaa touhuta ja temmeltää. Voisimme kutsua ihmisiä kylään ja järjestää puutarhajuhlia. Aika mahtavalta kuulostaa!

Tällainen elämä on vielä haave vain, mutta eikös sitä sanota: Ole varovainen mistä unelmoit, sillä se saattaa toteutua!